Au revoir Madagascar!

Madagascar alapuolella tällä kertaa. On se vaan maaginen.

Kirjoitan tätä lentokoneessa ja yritän koota ajatuksia ennen seuraaviin paikkoihin siirtymistä! Tuntuu et matkani ensimmäinen vaihe on nyt kuopattu, ja seuraava aluillaan. Nyt kuukausi vietetty siellä ja on ollut muutama päivä aikaa sulatellakin kokemaansa.


Siellä on uskomaton luonto, mutta täytyy muistaa että se on myös kehitysmaa, jossa peruspäiväpalkka on kaksi euroa. Madagascarin presidentti on maan rikkain mies ja hyvin pieni eliitti omistaa lähes kaikki madagascarilaiset yritykset. Ja jos joku paikallinen yritys alkaa kasvamaan - presidentti ostaa sen tai jos tarjousta ei hyväksytä- verotus kiristetään juuri siltä teollisuuden alalta.

Katukuvassa hurahtelee landrovereita, hummereita ja muita tosi posh-maastureita zebu-kärryjen lomassa. Ja näkyipä välillä keski-ikäisiä miehiä ajamassa satasta sellaisilla yhdenistuttavilla uutuuttaankiiltävillä mönkijöillä isot kärpäslasit päässä niin että punainen pöly vain pöllysi!

Arvokiviä ja mineraaleja kaivetaan oikein olan takaa ympäri Madagascaria ja se on synnyttänyt jalokivikyliä, mm. Ilakakan Isalon lähellä. Jotain ehkä arvomaailmasta kertoo se, että suurimmassa, 10 000 Ariaryn setelissä on kaivinkoneita! Pienemmissä on Madagascarin uskomatonta luontoa. (Luonnonpuistot ovat kuitenkin asianmukaisesti suojeltuja ja niitä on paljon, onneksi.)

Maan poliisiviranomaiset ovat myös kiitettävästi läsnä. Kaupunkien rajoilla oli melkeinpä aina vartio maastopuvuissaan konekiväärein ja piikkimatoin varustettuna ja laittomat taksikuskit tippailivat tonnisia (tai päivän sanomalehden!) aina jouduttuaan pysäytetyksi. Multakin kysyttiin passi ja viisumi pari kertaa, hyvä että pidin niitä mukana. Tästä huolimatta yleisfiilis oli Madagascarilla turvallinen.

Oon tosi iloinen et pääsin rupatteleen siellä myös paikallisten kanssa, erityisesti yhen lääkäriopiskelija Michelin kanssa, joka oli ihan törkeen hauska tyyppi ja se kahdeksan tunnin taxi-brusseilu meni tosi nopeesti mun kertoessa mm. tuskafestareista (se tykkäs hevistä!) ja muista suomijutuista ja sen valottaessa mulle Madagascarin vaiheita ja eri heimojen tapoja, mm. Bara-heimon moniavioisuutta...

Madagascarilaiset lounasruokalat olivat myös mielenkiintoinen kokemus, jonka löysin vasta kunnolla puolessa välissä matkaa. Ruuan hinta oli 2000Ar eli jotain 85 senttii ja se on aina riisi+joku mättö. Taxi-brousset pysähty aina n. klo yksi aina sillä hetkellä kohdalle osuneeseen kylään ja pitivät puolen tunnin ruokatauon. Mättö tässä tapauksessa oli yleensä zebun lihaa/ kanaa ja kasvisversiossa tuoreita keitettyjä voisia herneitä liemessä tai jotain yksinkertaista kasvismuhennosta.

Ekan kerran ruokapaikassa ei ollut kasvisvaihtoehtoa, joten päädyin syömään riisiä. Suolalla maustettuna ja jotain kasvisten keitinlientä ruokajuomaksi. No vähän niinkuin teetä siis, mutta kyllä se keitinlientä oli. Mutta siis sitä kaikki joivat ja riisillähän siellä suurin osa väestöstä pääasiassa elää, kolmesti päivässä.

Läheisessä kylässä muuten oli juuri kolmipäiväinen kyläjuhla meneillään, kun yövyin Ankarafantsikassa. He olivat siirtämässä vainajan luita uuteen hautaan kolmen vuoden jälkeen ja olivat teurastaneet zebun, jota koko kylä yhdessä söi ja juhli! Laulua ja ilakointia kuului metsän takaa joka ilta!

Tässä viimefiilistelyjä Madagascarilta...Viimeisinä päivinä näin vielä tosi hienoja juttuja!


Tää näyttää levynkansilta ja taikamaalta. Mä oon myyty.


Niin kaunis on maa...


Ja välillä pelottavakin. Uutta myrskyä ei onneksi tullut enää vastaan palatessani Tanaan. Tajus ainakin et täällä etelässä nuo luonnonihmeet on eri luokkaa kuin pohjoisessa.

Ja tässä! Luulin et en vois oikeesti yllättyy jostain niin kuin yllätyin kun tajusin et edessä oli koski ja vesiputous- ja se kiilui ja kimmelteli punaisena!


Tässä sademetsäkuvia.

Ghibli-studion henkien kätkemästä sieniä, oi katsokaas!


Vaikka sademetsät on uskomattomia, ehkä mä kuitenkin oon enemmän kuivien ja karujen alueiden fani, saan niistä visuaalisesti enemmän kicksejä.

Tässä käärme piikkipuumetsässä!


Ja sitten vielä viime päivistäni Mauritiuksella. Asustelin samassa hotellissa kuin viimeksikin, järkkäilin siellä asioita ja kävin pienillä retkillä lähellä Mahebourgia.

Eilen oli superkiva päivä, vaikka olinkin hotellille saapuessni kuin uitettu koira käveltyäni sateessa pari kilsaa. Olin ihan fiilareissa merestä! Ajoin bussilla saaren eteläosaan, tuuliselle Le Gris Gris-rannalle ja ihailin tyrskyäviä aaltoja. Tässä pari kuvaa niistä:


Kävellessäni muuten huomasin et maassa kasvoi villinä kirsikkatomaatteja tienpenkassa muiden rikkaruohojen seassa- sairasta! Heh.

Jes, eipähän nyt muuta. Paljon on tulossa lentoja seuraavan kahden viikon aikana, huh, saa nähdä miten ne jaksaa. Mut sit onkin vuorossa piiitkä oleskelu Indonesiassa. Kauniita kelejä teille sinne ja ruisleipäää, nam!



Tiina


Peeäs. Vielä lopuksi madagascarilaisia katukeittiöherkkuja:

Voibanaani ja hapatetut chilivihannekset sitruunamehulla

-1 Kova ruokabanaani (onnistuu tavallisellakin, joskin voi olla vaikea saada pysymään kasassa) Helsingissä näitä myydään ainakin hakaniemen etnokaupoissa for sure!
-voita
-suolaa
Banaani grillataan kuumassa niin että se hiiltyy osittain rapsakaksi!

-porkkanaa
-kaalia
-sipulia
-jotain muutakin kasvista, ehkä lanttuu
-chili viipaloituna
-sitruunaa

Ja etsikää jostain hapankaalin ohje ja tehkää nää siten (menee varmaan pari-kolme päivää hapattaessa, en oo kokeillu ite viel) + lisätkää ehdottomasti nuo chilit ja sitruuna. Leikatkaa kaikki ohueksi raasteeksi....
Ai et tuo oli hyvää!Tietty maku on vielä parempi kun sen saa kuumana ja sanomalehteen kääräistynä mukaan niinkuin hotdogin....

pps. Lähetän tämän nyt saavuttuani Johannesburgiin. Ihan kuin olis jenkkeihin tullu! Moottoriteillä huristellaan ainakin 120km/h ja ohitettiin eilen valtava casino, joka musta näytti las vegasin ja pietarin risteytykseltä (joskaan siis vegasissa en oo ollu..) Pienimuotoinen kulttuurishokki ranskankielisten saarimaiden jälkeen kattoon isoista telkuista nuorta Freddie Mercuryä musiikkitelkkarista satelliittikanavilta!

ppps. Savanna-siideri on hyvää ja übercool!

pppps. Mä en saanu malariaa.

Myrsky.

Voi helvetti.

Kaikki trooppiset myrskythän sisältää pyörteen, eikö niin? No, ilmeisesti tää on tavallista täällä, en ollu ainakaan kuullut et mikään cycloni liikkuisi nyt. Mut ainakin se oli pelottavin myrsky missä oon ikinä ollu! Ah hitto, mitä se on cycloni-kaudella sit?

Hyppäsin taxi-brousseen viime tiistaina Antananarivosta kohti Ankarafantsikaa, kymmenen tunnin bussimatkalle - ja jos olisin tienny mitä tuleman pitää olisin jättäny sen matkan väliin ja mennyt kiltisti tutkimaan toisia sademetsia saaren itaosissa. No, sinne nyt kuitenkin lähdin, aurinko paistoi täydeltä terältä ja mietin vaan et miten mun pakaralihakset kestää sen istumisen. Tumma seinämä pilviä tuli vastaan, jotka oli hienoja tietä vasten ja räpsin kuvia.

Sitten näkyi sadeseinämä, jonka takaa ei näkynyt mitään.

Tuuli alkoi ujeltaa auton ikkunoissa ja vinkui auton peltien läpi, vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli suljettu. Sitten se yltyi ihan tajuttomaks. Mielessä pyöri vaan et nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan hornan kattilalla! Silmät levähti selälleen ja adrenaliinitärinä seurasi. Seurasin katseellani kilometritolppia Mahajanga 404km -viuh viuuh viuuuuh- Mahajanga 403km - ja mietin et tornadot nostaa autoja, koska niiden alle jää ilmaa, ja toivoin, et täyteen ihmisiä ja matkatavaroita lastattu taxi-brousse olisi tarpeeksi painava ettei se lähtisi mukaan. Ajoimme juuri korkealla vuorilla ja molemmin puolin oli jyrkka pudotus... Pelkäsin pitää kameraa päällä, koska mietin vain et salama etsii sähköä, johon iskeä. Siten kaikista rankimmista hetkistä ei ole kuvia, koska pelkäsin salamoita.

Kun tuulee tarpeeksi kovaa niin maassa alkaa kulkea pilvimattoja, sade kulkee maan myötäisesti vaaleissa juovissa, hidastetusti. Se on pirun pelottavaa.

Hetki tämän kuvan jälkeen salama iski parin-kolmenkymmenen metrin päähän. Ja mä olin aika PANIIKISSA ja lamaantunut. Paitsi et istuin kuljettajan vieressä ja mun täytyi pyyhkiä kuljettajan huurtunutta tuulilasia liinalla vähän väliä.

Sitten myrsky lakkasi ja rauhoittui pitkäksi aikaa, melkein tunniksi. Sisälle tullessamme tajusin sen kammottavan asian, et toinen seinä olisi vielä ohitettava. Sisällä oli kaunista, ja ihan keskellä oli keltaisen valon keskellä pilvitorni, vähän rikkonainen, ei varsinaisesti mikään suppilo.

Tässä kuvia sisältä, päällämme oli koko ajan tuollainen pilvikatto.

Toinen seinämä tuli sitten n. 350km kohdalla, eli pyörteen täytyi olla ainakin 50km leveä, varmaan ylikin, mutta se ei THÄNK GOD ollu niin paha kuin eka. Taivas meni paljon tummemmaksi sukeltaessamme siihen, mut siellä ei salamoinut niin pahasti kuin ensimmäisessä rintamassa. Olimme myös alavammilla mailla silloin eli se ehkä vaikutti asiaan.

Tässä hetki myrskyn jälkeen, taivaalla leijui pilvihiutaleita.

Matka oli kaiken kaikkiaan pitkä, peffa tosiaan tuli kipeeks siitä istumisesta, huh, ja lopulta perillä puistossa olin ainut, joka jäi siinä pois. Muut jatkoivat vielä pari tuntia Mahajangaan. Pimeässä, jäämässä luonnonpuistoon keskelle ei mitään kello puoli kymmeneltä illalla, kun kaikki paikat on jo kiinni ja ihmiset nukkumassa oli vähän arveluttavaa. Mut no, onneks taxi-brousse tööttäili ja joku yövahti tuli päästämään mut huoneeseen. Heillä siis oli huone ja tilaa. Olin jo miettinyt et koputan jonkun ovelle ja pyydän päästä nukkumaan eteisen lattialle.

Nyt olen Mahajangassa, viehättävässä värikkäässä rannikkokaupungissa Mosambikin kanaalin varrella. Tunnelma on erilainen kuin aiemmissa paikoissa täällä, arabialainen jotenkin, ehkä afrikkalainen. Tai ainakin sellainen mielikuva mulla on niistä paikoista. Kuuntelin muutama päivä sitten lahjaksi saamani äänikirjan, Khaled Hoseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa", ( ihan loistava kirja muuten!) ja täällä on jotain samaa aistittavissa kuin kirjan Kabulissa. Täällä on moskeijoita, rukouskutsuja kuuluu ja vieressä on basaari. On ihana syödä aamiainen hotellin katolla ja katsella ihmisiä kaduilla. Mangokausi on alkanut ja eilenkin söin päivän mittaan ainakin kilon tuoreita mangoja!

Tässä tältä erää, ah, ja ehkä seuraavaksi saan koottua sademetsä- ym. kuvastoa! Ja ladattua niitä sitten paremman nettiyhteyden päästä. :-)

Kuulumisiin, huomenna sama reissu odotettavissa uudestaan, Antananarivoon. Mut tällä kertaa yritän saada ison bussin. Pliiiiiiis ei enää tuollaista myrskyä, EI!

Taxi-brousseja, torakoita ja tornado!

..Ja ihan tajuttomia maisemii! ...ja savunhajuu ja kello viiden herätyksii.

Madagascarin aika on vähän erilainen kuin Suomessa vaikka aikaero ei ole kuin tunnin. Aurinko nousee joskus viiden aikoihin ja laskee kuuden jälkeen ja niin tekee kaikki muut paitsi ruokapaikat. Kaupat on auki 9-12 ja 15-18 ja lounas syödään puolenpäivän jälkeen ja illallinen puoli seitsemän jälkeen. Ja muuten aikaa on vaikka kuinka...Odottamista täällä riittääkin- jo näin reilun parin viikon kokemuksella voi sanoa. Taxi-brousse saattaa pysähtyä noin vain johonkin paikkaan vaikka tunniksi - ja kuski hoitaa samalla lähetin tehtäviä siinä ajamisen ohella tai pyörii pari tuntia etsimässä asiakkaita ennen lähtöä. Mutta mikäs siinä on vetää lonkkaa muiden seurassa. Jos päivässä saa yhden asian tehtyy niin hyvä se. Ja tosin- ne on kyl hienoi kokemuksii ne asiat sit mitä täällä tekee vaikka monta päivää meniskin vaan matkustaessa paikasta toiseen.

Oijoi! Kuuma suihku teki terää! Olen asustellut viimeiset kuusi päivää sähköttömässä bungalowissa (ohessa kuva) ja nyt tulin taas suurempaan kaupunkiin Fianarantsoaan, (Madagascarin Tampere, samankokoinen ainakin!) ja tääl on nettikahvila! Jee! ...Ja apua, niin paljon juttuja tapahtunu tässä välillä...

Imeskelen juuri beobab-puun hedelmää! Nam! Se on ihan kuiva sisältä-kuin kuivattu omenanlohko-paitsi sellainen jauhoinen, suussasulava. Maku on hapan, vähän tyrnimarjamainen! Saisikohan siemenen kuljetettua Suomeen? Vai myydäänköhän näitäkin Stockan herkussa et baobabit olis ollu mun ulottuvissa jo aiemmin? Tässä kuva siitä- ja samoin kovasta jättipavusta, joka toimii myös hyvänä helistimenä lapsille. Tää kuva on siis Ifatystä.

Eli oon tosiaan ollu Ifatyssä kun muutaman päivän ja siitä sitten Toliaran kautta Isaloon melkein viikoks- josta siis eilen saavuin kolmisensataa kilometriä pohjoisemmaks Fianaan.

Olin ajatellut viipyä siellä viikon, mut palasinkin jo aiemmin Toliaraan, kun se olikin pääasiassa Madagascarin rantalomakohde - eli niitähän tulee tässä vielä matkan varrella oleen- eli parempi vaan siis jatkaa matkaa toisaalle. Ja siis olihan siellä myös beobab-metsä, joka oli ihan mahtava. Ei mitään sliipattuu vaan polttavan kuuma, kuiva ja risuinen, mut sitä mä just menin hakeenkin. Ja siis kyllähän sain kasvimatkuu (=kuvii ja videoita) ihan mukavasti, eli hyvä niin.

Ja snorklailtuukin siel vähän tuli.

Menin sellaisella piroque-veneellä snorklauspaikalle ja harjoittelin taas vähän vedenalaiskuvausta. Tosin en nää siellä veden alla juuri mitä räpsin et se on vähän sellaista sattumankauppaa et mitä tulee. Koralleja ei ollut paljoa elossa, mut siellä on kovasti luonnonsuojeluu käynnissä ja ovat kuulemma saamassa niitä elpymään. Hyvä niin.

Ifatyn hotelli oli myös tuskaisen kuuma nukkuu- ja aivan kylmät väreet kulki selkäpiitä kun ajattelin et oon menossa Ausseissa Alice Springssiin reiluks viikoks ja jos siellä nousee lämpötila neljään-viiteenkymppiin! Hui. Suomesta käsin kun kevättalvella funtsi et kuuma on vaan hyvä- mut no, täytyy kai nukkuu pari yötä liian kuumassa et sen tajuu.

Ja niin, ensimmäiset torakat nähty! Ja korkojen kera vielä! Olen muovipussitellut välillä 5cm torakoita, välillä n. 12cm tuhatjalkaista ja muita öttiäisiä ja heivannut niitä vuoronperään ulos huoneista/bungaloweista... Liskoja ja sammakoita oon myös bongaillu kiitettävästi. Ensimmäisistä torakoista lähtien oon laittanu hyttysverkon kaikilta puolin peiton reunan alle- jolloin on selkeesti turvallisemman tuntuista nukkua...Vaikka yllättävän hyvin niiden kanssa pystyy elään, erityisesti torakoiden, molemmat väistelee toisiaan kun osutaan vastakkain... ;-) Jotenkin se tuhatjalkainen oli paljon kuumottavampi. Tassa kuva komeesta heinasirkasta trekkaukselta!

Ulkona sataa KAATAMALLA, olen nyt seuraavaksi menossa sademetsään! Ranomafanaan, ehkä ylihuomenissa. Mahtavaa! Tää on eka sadepäivä täällä Madagascarilla- mut nyt oonkin saapunut pois kuivalta savannialueelta et näitä on ehkä odotettavissa enemmänkin.

Ai niin- kun saavuttiin Ranohiraan Isalon lähellä niin nähtiin ranskalais-israelilaisen Marien kanssa tornado!!!!! Se oli savannin toisella laidalla ja viuhui siellä edestakas. Täyty sen aika korkee olla kun se pilviin yletti! Yritin ottaa kuvan siitä mut istuin väärällä puolella autoo ja sit mun kuvat meni hutiin ja sit me just saavuttiin talojen keskelle ja ne peitti näkyvyyden. Höh. Mut Marie sai sen ja toivottavasti se lähettää sen mulle sähköpostitse!

Ainiin, taxi-brousseista vielä! Tiet on melkoisia täällä. Ifatyn matkalla juututtiin pariin otteeseen pehmeään hiekkaan ja välillä kuski taas hurjasteli ihan hulluna siellä kuopissa ja hiekkakasoissa ja auto kiemusteli töyssyjen välissä molemmilla puolilla tietä- ja välillä polkujakin pitkin, joita oli syntynyt tien reunamille, kun joku paha paikka piti kiertää. Ainoastaan jos toinen auto tai zebu-kärry tuli vastaan niin silloin ohitettiin yleensä oikealta (täällä on samanpuoleinen liikenne kuin suomessa, toisin kuin Mauritiuksella)... Ja taxi-brousse voi siis olla mikä tahansa ajoneuvo linja-autosta lava-autoon, useimmiten kuitenkin minibussi. Tässä eilinen, hyväkuntoinen yksilö.

Tässä kuvia Isalosta!

Kanjonien sisalla oli lähde, jossa kävin uimassa!

Ja ukkosestakin sain vähän kuvii ja videoo. Se jyris jonkun matkan päässä mut ei tullu kuitenkaan päälle. Eikä edes satanu yhtään!

Tää kasvi auttaa kuulemma syöpään. Sen juurta heitetään kiehuvaan veteen teenlehtien kanssa ja juodaan. Ainakin oon kuulu saman jo monelta et kai siinä jotain perää on. Mut kitkerän makuista se kuulemma on niinkuin rohdot yleensäkin.

Joo ja juhlittuakin on jo tullut. Ankarien trekkausten jälkeen Isalossa mä ja pari australialaista, yks sveitsiläinen ja kaks englantilaista maisteltiin vähän Madagascarilaisii rommeja (kaikissa kunnon kotipolttoisen oloinen pohja + mausteina boysenmarjaa, rusinaa tms. (jotka siis lilluu siellä et näkee hyvin mikä maku on kyseessä...) No ilta venähtikin yllättävän pitkäks, mut hauskaa oli kyl. Ainoona miinuksena et sit hmmm. unohdin lisätä hyttysvoidetta ja laittaa pitkät housut jalkaan ulos- eli seuraavana aamuna polvista alaspäin 100 hyttysen/ jonkun muun ötökän pistoo! Nyt vähän tarkkailen josko malaria- tai dengueoireita ilmenee, mut tuskinpa niitä kun olin kuivalla alueella. Ja nyt on ainakin oikein terve olo.

Se toinen ausseista oli sairastanu malarian Afrikassa kuukaus aiemmin et kyllähän sitä toki on, mut kun ajoissa todetaan niin on tehokkaat lääkkeet. Ja huolestuneille vanhemmille tiedoks et oon nyt tosiaan isommassa kaupungissa ja vakuutukset korvaa et nou hätä vaikka tuliskin.. Ja onneks äiti olit antanu mukaan allergia- ja heinänuhalääkkeitä, oon nyt niitä napsinut ettei nää kutita niin paljoo. Ja kolmesti päivässä kortisonia!

Jep, tässä tältä erää! Nyt tosiaan sademetsä vuorossa seuraavana.

Ja vielä pari metsäkuvaa! Moi!

Mora mora!!

Toliara!!! Madagascar! ASIAA. Nyt tuntu et laskeutu eksoottiseen paikkaan! Harmi et lentoemo istu mua vastapäätä tulolennolla etten saanu räpsäistyä kuvaa. Tää oli nimittäin ihan tajuttoman hieno ilmasta käsin!

Olen hengaillut täällä kuumassa etelässä nyt pari päivää- jota ennen siis Antananarivossa, Madagascarin pääkaupungissa.

Saavuin Antananarivoon 26.10. Se oli kyl kaupunkina aikamoinen kaaos, johon sain kunnian tutustua vajaavaisin matkatavaroin, kun rinkka oli jäänyt Mauritiuksen lentokentän nurkkaan...Sain metsästää sitä pari päivää ennenkuin se löytyi...heh. Air Mauritius antoi kyllä 50€ kipurahaa ja onneks olin ottanu melkein kaiken arvokkaan käsimatkatavaroihin- mut aika paljon oleellista en! Mutta kiitettävän hyvin he kuitenkin hoisivat tuon, pointsit Air Mauritiukselle ja supermukavalle lentokentän virkailijalle, joka otti kunniatehtäväkseen mun rinkan etsimisen!

Ja lisäkommellukseksi vatsapöpö iski ennen Tanasta (=Antananarivo=Tananarive) poistumista.. Jaiks, no onneks se ei kestäny kuin vuorokauden (joskin siinäkin oli yksi vuorokausi liikaa). Latkin sitten tiko fruit-mehuja ja söin varovaisesti voileipäkeksejä ja sulatejuustoo ja lepäilin sen pois. Ja kyllä se sillä sit menikin ohi... Kai tääkin nyt kerran piti kokea et osaa olla taas varovaisempi myöhemmin. Söin nimittäin tyytyväisenä salaatteja ym. juttui vaik oli kyl varoitettu...Mauritiuksella ei ollut ongelmaa edes hanaveden kanssa eikä ollut aiemmin edes Kiinassa, Nepalissa tai vatsatautien pahamaineisessa Intiassakaan....

Joo, mut mitäs mitäs? Tässä lisää fiiliksiä Madagascarilta!!! Kuvasin kunnolla toivuttuani eilen kasveja- niinkuin olin hingunnutkin.

Ja lisaa!!! Naita riittaisi vaikka kuinka...

Haa, ja näyttääks tää 10€ huoneelta?? Mahtavaa, seinät on jykevät niinku jossain linnassa ja tää siis jatkuu vielä kylppäriks ja eteiseks.

Tuuletin on katossa -ja sitä tulee kyl käytettyäkin- tääl on nääs very hot. Vaik on siis kevät ja kesäinen sadekausi aluillaan niin sitä ei kyl ollenkaan huomaa! Ainakin toistaiseks ollu ihan kuivaa ja aurinkoista. Oma arvio +30. En oo kyl saanu tarkistettuu mut siestaa ihmiset vetelee 12-15 välillä ja melkein kaikki paikat on suljettu... Ja kyl alkaa nääntyy, jos ihan hirveesti siihen aikaan on ulkosalla.

Tanassa oli jonkun verran viileämpää, joskin sielläkin päivisin n. 24-27'c ja iltaisin vähän päälle 20. Sielläkin näki kevääntulon hyvin, jacaranda oli juuri puhjennut kukkaan ja se oli aivan mahtavan violettikukkainen puu! Ei sellainen haalea niinkuin kotoinen syreeni vaan oikein kunnon violetti! Harmi, että oli pilvistä kun olin järvellä kameran kanssa.

Kas kas, marraskuu vaihtui jo. No jos tätä tahtia eli noin kerran viikossa-parissa saan tänne laitettua matskua niin hyvä. Ainakaan tääl Madagascaril ei nyt kovin hyvin nettiin pääse...

Lopuksi vielä kuvia mun seuraavista sukelluskokeiluista vielä Mauritiukselta...Näitä tulee vielä lisää jahka pääsen taas sellaisille mestoille!

Halaus ja juokaa kaakaota lämpimiksinne!