Mitäs viimeisinä parina viikkona on tapahtunut?Olen nyt ollut Buenos Airesissa viimeisen viikon. Tämä on kaunis kaupunki. Tosi länsimaa verrattuna kaikiin edeltäviin. (Hanavettä voi juoda! Wohoo!) Lähinnä fiilis kuin olis jo Euroopassa!
On mielenkiintoista huomata et kun nyt tulee uusiin paikkoihin, alkaa tulla deja vu-fiiliksiä kun kokee asioita toista tai useampaa kertaa. Mieleen syöksähtää mielleyhtymiä aiemmin koetuista paikoista ja hetkistä. Ehkei ole enää sitä ensikokemuksen huumaa, mutta on paljon monivivahteisempi yhdistelmä tuttua ja uutta. Buenos Aires on ollut mulle ensi kerta Lontoossa, New Yorkin laitakatuja, Rodoksen puita ja puistoja, Ateenaa, Santiagoa, Barcelonaa. Etelä-Amerikan Hong Kong myös. Niinkuin Hong Kongista pidin siellä ollessani. Samaa jotain on täälläkin.
Palaan takaisin ehjin nahoin. Mua ei kertaakaan ryöstetty eikä mitään ikävää ole tapahtunut. Mun (niin rakas) Macbook Air:kin on kiertänyt kaikki nää maat pikkurepun salataskussa turvallisesti, se kamera oli ainut joka meni rikki siel ausseissa. Ja kipeänä olen ollut nyt kunnolla vasta Etelä-Amerikassa, muutoin hyvin vähäisin sairasteluin. Liekö mun flunssa ollut se possukuume, heheh, noh, ainakin se nyt on ohi. Ehkä hyvä jos olisikin ollut niin olisin nyt vastustuskykyinen sille :-) Nöf!
Kyllä se mut sängyn pohjalle veti yli pariks viikoks, Tupiza, Potosi, La Paz, Lima, kaikki aika pitkälti köhimistä, kuumeilua ja tukkoisuutta...Pieniä kävelylenkkejä, ruuanetsimistä zombiena, vesipulloja, monta monta vessapaperirullaa nenäliinoiksi, iltaisin korttipelejä erimaalaisten ihmisten kaa, lentokenttävainoja (ne laput et ei vaan oo flunssaa, valehtelin ties kuinka monta kertaa! Tosin viime lennolla panin ekan kerran kohtaan "yskä (X) Yes!" ja pääsin läpi, tosin vasta lämpövalaisun jälkeen :-D)... ja paljon skypettelyä....Elinillä oli muuten hienoja erikoisefektejä sen skypessä...
Niin ja jäi se Titicaca-järvi, jäivät myös Liman lähiaavikot, mut ei se mitään. :-) Kaikkea ei saa jos on kipee ja pitää jättää jotain ensi kerrallekin.Limassa kävin ulkonakin flunssasta huolimatta yksi ilta englantilaisten Edin, Zacin ja hollantilaisen Tamaran kaa. Tamara ja eka drinksu.
Ilta oli hervottoman hauska sumuisessa Liman yössä, mut krapula ja kuume yhdessä seuraavana päivänä oli aika karmea, vaikka sain varmasti paljon vitamiinejä illan mittaa mansikka-dagueroista! Antibiooteilla lopulta helpotti flunssat, eli taisi olla jälkitauti-tulehduksia kyseessä. Sain ne reseptivapaasti apteekista, ha!Lisäks tapasin Limassa saksalaisen graafisen suunnittelija-Dennisin ja Pekan kaverin kaveri Andrean. Tässä Dennis ja herkkuateria.
Andrean kaa vietettiin ihan huippupäivä Limassa. Ihanaa kun oli paikallinen opas! Käytiin keskustassa ja Mirafloresin ympärillä (siellä majoituin) ja teepaikasta haettiin take-away freza-burbuja kuohuvaista jäähileteejuomaa (Nam! ) ja mentiin kattoon puistoon päivätanssia, jossa ihmiset innokkaasti veti omia koreografioitaan! Oli tosi hyvä tyvä tunnelma, tahtia taputettiin vaikka oli pilvistä ja koleaa.Satuttiin osumaan myös paraatiin, jossa nunnat heiluttelivat suitsukkeita, valtavaa pyhäinjäännösarkkua kannettiin varmaan viidentoista miehen voimin (se on kuulemma über-raskas!), kansallispukuiset ihmiset eri Perun maakunnista tanssivat hurjasti rumpujen ja torvisoiton tahtiin. Niin, Perussa tosiaan on paljon ihan Amazonin viidakkoheimojakin, jotka nyt on olleet valitettavasti vastikään uutisissakin, kun heidän mailleen ovat suuryritykset yrittämässä öljyä ja mineraaleja kaivamaan (pidän peukkuja et saavat pidettyä puolensa!!!) Tässä muutama kuva kulkueesta:
Tästä en oikein tiennyt mitä se edusti, mut musiikki oli mahtava heidän kohdallaan, tosi riehakas! ;-D
Käytiin myös kirkon alla katakombeja katsoon. Näin enemmän ihmisen luita kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä! Huone toisensa jälkeen oli täynnä luita kalanruotokuvioon aseteltuna (mielenkiintoinen työ jollakulla, ollapa luuasettelija!) ja pääkalloja siisteissä riveissä ja ympyröissä, VALTAVASTI. Ja nämä oli vain n. 2-3m messussa olevien ihmisten alapuolella (meidän täytyi kulkea kumarassa) niin että kun katseli vain ympärillä olevaa luumassaa ja sitten vähän ylemmäs niin näki ritilöistä seisovien ihmisten jalkoja (ja hameen alle). En ole tajunnut että kirkkojen alla saattaa olla kymmenien tuhansien ihmisten jäännökset! Tai siis olen tiennyt et siellä on katakombeja ja niissä on siistejä hauta-arkkuja ja muutamia vainajia, mut et vaan tonneitain luita, valtoimenaan! Vaikuttavaa! Ja kaunista! Ja valokuvauskielto :-( Siellä oli myös upea vanha kirjasto, joka tuoksui ihan viime vuosisadoille...
Andrea on kaa arkkitehti-tilasuunnittelija ja aika samantyyppinen kun mä, meillä oli tosi paljon yhteistä! Ihana kyl tavata muita taidetyyppejä maailmalla. Ja näin kun laskeskelee niin niitä on kyl ollutkin runsaasti,on ollu useita graafisia suunnittelijoita, animaattoreita ja muita fimityyppejä, sisustusarkkitehtejä, muotoilijoita ja muita taiteellisii tyyppei...Eli me matkustellaan paljon:-) Suomalaisia olen nähnyt yhteensä kolme reissussa (!) plus ne ehkä 8 tyyppii siel Bunakenin sukelluspaikassa, jonka omisti suomalaiset (joka siis oli odotettavissakin.) Mut siis yllättävän vähän suomi-reissareita!Tässä Andrea ja pizza!
Ja vielä viime hetkiä Buenos Airesista... Olen asustellut viimeisen viikon täällä Palermo Hollywoodissa kotoisassa hostellissa... Alue on viihtyisä ja rauhallinen, lähellä paljon nuorten suunnittelijoiden kauppoja ja kivoja ravintoloita....Aiemmin tää on ollut teollisuusaluetta ja lähellä onkin paljon graffiteja ja muuta taidetta...Tango soi Bocalla ja San Telmossa useassa kadunkulmassa siellä kävellessäni ja paljon oli myös katutaiteilijoita esittämässä tangoposeerauksia.San Telmossa oli myös sunnuntaina ihan törkeen siisti marketti... Oli hurjasti Etelä- ja Pohjois-Amerikan antiikkia, eri aikakausien coca cola-pulloja ja tinasotilaita, kirpparikuteita, paljon hienoja hattuja ja kaikkea muutakin ihmeteltävää. Hattarankin söin! Hinnat oli lähellä Suomen hintoja, joskin löytöjä voi aina tehdä halvallakin ;-) Muuten olen kierrellyt ympäri kaupunkia, käynyt taidemuseossa, istuskellut puistoissa syömässä pinaatti-juustopiirakoita ja ihastellut koiranulkoiluttajia, joilla on kymmenen koiraa sidottuna lanteille, suuria ja pieniä viuhtomassa kaikkiin suuntiin!! Kunnioitettavaa hommaa! Ja sitten mate-pannuisia tyyppejä (metallipilli puisessa kipposessa ja termari toisessa kädessä) on ollut metrot (subte) pullollaan....Maistoin sitä itsekin, mietona se on hyvää, mut voimakkaana (kuten paikalliset yleensä juo) aika kitkerää ja voimakkaan yrttistä, ja vähän kuin kahvia ja teetä olisi sekoittanut keskenään...
Täällä on ollut aikaa rauhoittua, ajatella ja elää päivä kerrallaan. Miettiä aamuisin herättyäni et mitä tänään haluankaan tehdä, oikeasti... Ollut ihanaa aikaa nämä 8kk.Tulen takaisin nyt ehkä piirun verran viisaampana, onnellisempana, boheemimpana. On paljon tarinoita myöhemmille vuosille.... ja pian ehkä vain entistä pahempi matkakuume :-) Se tulee varmasti rysäyksellä kun hetken on kerennyt taas asettua aloilleen Suomessa.
Mut nyt on kuitenkin hyvä palata. Ihana nähdä teidät kaikki taas. Ja kesä (jonka otan sen mukaan Brasilian yli lentäessäni sinne Suomen yöttömään yöhön!)...... Ja saan pian ruisleipää:-) Ahhh........ Sssweet.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti