Pääkalloja, tangoa ja syöminkejä

Viimeistä iltaa viedään. Lähden kohta huikeaan kasvisravintolaan syömään näin 8kk reissun päättäjäisiksi hostellin tyyppien kaa.
Mitäs viimeisinä parina viikkona on tapahtunut?

Olen nyt ollut Buenos Airesissa viimeisen viikon. Tämä on kaunis kaupunki. Tosi länsimaa verrattuna kaikiin edeltäviin. (Hanavettä voi juoda! Wohoo!) Lähinnä fiilis kuin olis jo Euroopassa!

On mielenkiintoista huomata et kun nyt tulee uusiin paikkoihin, alkaa tulla deja vu-fiiliksiä kun kokee asioita toista tai useampaa kertaa. Mieleen syöksähtää mielleyhtymiä aiemmin koetuista paikoista ja hetkistä. Ehkei ole enää sitä ensikokemuksen huumaa, mutta on paljon monivivahteisempi yhdistelmä tuttua ja uutta. Buenos Aires on ollut mulle ensi kerta Lontoossa, New Yorkin laitakatuja, Rodoksen puita ja puistoja, Ateenaa, Santiagoa, Barcelonaa. Etelä-Amerikan Hong Kong myös. Niinkuin Hong Kongista pidin siellä ollessani. Samaa jotain on täälläkin.

Palaan takaisin ehjin nahoin. Mua ei kertaakaan ryöstetty eikä mitään ikävää ole tapahtunut. Mun (niin rakas) Macbook Air:kin on kiertänyt kaikki nää maat pikkurepun salataskussa turvallisesti, se kamera oli ainut joka meni rikki siel ausseissa. Ja kipeänä olen ollut nyt kunnolla vasta Etelä-Amerikassa, muutoin hyvin vähäisin sairasteluin. Liekö mun flunssa ollut se possukuume, heheh, noh, ainakin se nyt on ohi. Ehkä hyvä jos olisikin ollut niin olisin nyt vastustuskykyinen sille :-) Nöf!

Kyllä se mut sängyn pohjalle veti yli pariks viikoks, Tupiza, Potosi, La Paz, Lima, kaikki aika pitkälti köhimistä, kuumeilua ja tukkoisuutta...Pieniä kävelylenkkejä, ruuanetsimistä zombiena, vesipulloja, monta monta vessapaperirullaa nenäliinoiksi, iltaisin korttipelejä erimaalaisten ihmisten kaa, lentokenttävainoja (ne laput et ei vaan oo flunssaa, valehtelin ties kuinka monta kertaa! Tosin viime lennolla panin ekan kerran kohtaan "yskä (X) Yes!" ja pääsin läpi, tosin vasta lämpövalaisun jälkeen :-D)... ja paljon skypettelyä....Elinillä oli muuten hienoja erikoisefektejä sen skypessä...

Niin ja jäi se Titicaca-järvi, jäivät myös Liman lähiaavikot, mut ei se mitään. :-) Kaikkea ei saa jos on kipee ja pitää jättää jotain ensi kerrallekin.

Limassa kävin ulkonakin flunssasta huolimatta yksi ilta englantilaisten Edin, Zacin ja hollantilaisen Tamaran kaa. Tamara ja eka drinksu.
Ilta oli hervottoman hauska sumuisessa Liman yössä, mut krapula ja kuume yhdessä seuraavana päivänä oli aika karmea, vaikka sain varmasti paljon vitamiinejä illan mittaa mansikka-dagueroista! Antibiooteilla lopulta helpotti flunssat, eli taisi olla jälkitauti-tulehduksia kyseessä. Sain ne reseptivapaasti apteekista, ha!

Lisäks tapasin Limassa saksalaisen graafisen suunnittelija-Dennisin ja Pekan kaverin kaveri Andrean. Tässä Dennis ja herkkuateria.
Andrean kaa vietettiin ihan huippupäivä Limassa. Ihanaa kun oli paikallinen opas! Käytiin keskustassa ja Mirafloresin ympärillä (siellä majoituin) ja teepaikasta haettiin take-away freza-burbuja kuohuvaista jäähileteejuomaa (Nam! ) ja mentiin kattoon puistoon päivätanssia, jossa ihmiset innokkaasti veti omia koreografioitaan! Oli tosi hyvä tyvä tunnelma, tahtia taputettiin vaikka oli pilvistä ja koleaa.

Satuttiin osumaan myös paraatiin, jossa nunnat heiluttelivat suitsukkeita, valtavaa pyhäinjäännösarkkua kannettiin varmaan viidentoista miehen voimin (se on kuulemma über-raskas!), kansallispukuiset ihmiset eri Perun maakunnista tanssivat hurjasti rumpujen ja torvisoiton tahtiin. Niin, Perussa tosiaan on paljon ihan Amazonin viidakkoheimojakin, jotka nyt on olleet valitettavasti vastikään uutisissakin, kun heidän mailleen ovat suuryritykset yrittämässä öljyä ja mineraaleja kaivamaan (pidän peukkuja et saavat pidettyä puolensa!!!) Tässä muutama kuva kulkueesta:
Tästä en oikein tiennyt mitä se edusti, mut musiikki oli mahtava heidän kohdallaan, tosi riehakas! ;-D
Käytiin myös kirkon alla katakombeja katsoon. Näin enemmän ihmisen luita kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä! Huone toisensa jälkeen oli täynnä luita kalanruotokuvioon aseteltuna (mielenkiintoinen työ jollakulla, ollapa luuasettelija!) ja pääkalloja siisteissä riveissä ja ympyröissä, VALTAVASTI. Ja nämä oli vain n. 2-3m messussa olevien ihmisten alapuolella (meidän täytyi kulkea kumarassa) niin että kun katseli vain ympärillä olevaa luumassaa ja sitten vähän ylemmäs niin näki ritilöistä seisovien ihmisten jalkoja (ja hameen alle). En ole tajunnut että kirkkojen alla saattaa olla kymmenien tuhansien ihmisten jäännökset! Tai siis olen tiennyt et siellä on katakombeja ja niissä on siistejä hauta-arkkuja ja muutamia vainajia, mut et vaan tonneitain luita, valtoimenaan! Vaikuttavaa! Ja kaunista! Ja valokuvauskielto :-( Siellä oli myös upea vanha kirjasto, joka tuoksui ihan viime vuosisadoille...
Andrea on kaa arkkitehti-tilasuunnittelija ja aika samantyyppinen kun mä, meillä oli tosi paljon yhteistä! Ihana kyl tavata muita taidetyyppejä maailmalla. Ja näin kun laskeskelee niin niitä on kyl ollutkin runsaasti,on ollu useita graafisia suunnittelijoita, animaattoreita ja muita fimityyppejä, sisustusarkkitehtejä, muotoilijoita ja muita taiteellisii tyyppei...Eli me matkustellaan paljon:-) Suomalaisia olen nähnyt yhteensä kolme reissussa (!) plus ne ehkä 8 tyyppii siel Bunakenin sukelluspaikassa, jonka omisti suomalaiset (joka siis oli odotettavissakin.) Mut siis yllättävän vähän suomi-reissareita!

Tässä Andrea ja pizza!
Ja vielä viime hetkiä Buenos Airesista... Olen asustellut viimeisen viikon täällä Palermo Hollywoodissa kotoisassa hostellissa... Alue on viihtyisä ja rauhallinen, lähellä paljon nuorten suunnittelijoiden kauppoja ja kivoja ravintoloita....Aiemmin tää on ollut teollisuusaluetta ja lähellä onkin paljon graffiteja ja muuta taidetta...Tango soi Bocalla ja San Telmossa useassa kadunkulmassa siellä kävellessäni ja paljon oli myös katutaiteilijoita esittämässä tangoposeerauksia.

San Telmossa oli myös sunnuntaina ihan törkeen siisti marketti... Oli hurjasti Etelä- ja Pohjois-Amerikan antiikkia, eri aikakausien coca cola-pulloja ja tinasotilaita, kirpparikuteita, paljon hienoja hattuja ja kaikkea muutakin ihmeteltävää. Hattarankin söin! Hinnat oli lähellä Suomen hintoja, joskin löytöjä voi aina tehdä halvallakin ;-) Muuten olen kierrellyt ympäri kaupunkia, käynyt taidemuseossa, istuskellut puistoissa syömässä pinaatti-juustopiirakoita ja ihastellut koiranulkoiluttajia, joilla on kymmenen koiraa sidottuna lanteille, suuria ja pieniä viuhtomassa kaikkiin suuntiin!! Kunnioitettavaa hommaa! Ja sitten mate-pannuisia tyyppejä (metallipilli puisessa kipposessa ja termari toisessa kädessä) on ollut metrot (subte) pullollaan....Maistoin sitä itsekin, mietona se on hyvää, mut voimakkaana (kuten paikalliset yleensä juo) aika kitkerää ja voimakkaan yrttistä, ja vähän kuin kahvia ja teetä olisi sekoittanut keskenään...
Täällä on ollut aikaa rauhoittua, ajatella ja elää päivä kerrallaan. Miettiä aamuisin herättyäni et mitä tänään haluankaan tehdä, oikeasti... Ollut ihanaa aikaa nämä 8kk.

Tulen takaisin nyt ehkä piirun verran viisaampana, onnellisempana, boheemimpana. On paljon tarinoita myöhemmille vuosille.... ja pian ehkä vain entistä pahempi matkakuume :-) Se tulee varmasti rysäyksellä kun hetken on kerennyt taas asettua aloilleen Suomessa.

Mut nyt on kuitenkin hyvä palata. Ihana nähdä teidät kaikki taas. Ja kesä (jonka otan sen mukaan Brasilian yli lentäessäni sinne Suomen yöttömään yöhön!)...... Ja saan pian ruisleipää:-) Ahhh........ Sssweet.

Tiina

Uyuni, Tupiza, Potosi & vähän La Paziakin!

Vietin La Pazissa kolme ekaa päivää kuorrottaen itseäni alpakanvillalla, varsin onnistuneesti, täytyy myöntää. Ja hävittäen päänsärkyä ja heikotusta ja pyörrytystä kokateen voimalla! Hassu ajatella et täällä se on täysin laillista (samanlaisissa pussukoissa saa ostettuu kuin perusliptoneita!!! Tosin vielä yleisemmin lehdet vaan veteen..) ja jos menis Argentiinan tai Chilen puolelle niin vankilareissu napsahtais heti kättelyssä salakuljetuksesta. Hah. No ei se kummemman makuista oo, vähän niinkuin vihreetä teetä, mut itseasiassa tänäänkin valitsin mieluummin kaneliteen.... Mut kyl se siihen päänsärkyyn autto, huumaavaa vaikutusta en oo huomannu. (VINK! Suosittelen muuten pudottamaan kanelitangon teen sekaan!!!+omenaa! Aiemmin oon ollu suunnaton inkivääriteefani mut hei, kaneli on tosi hyvä kaa! Njam!)
Ja villat tuli muuten TOSI tarpeeseen kun lähdin sinne Uyunin reissulle! Eka bussimatka oli 12h (La Paz- Uyuni, lähdettiin kuudelta illalla) ja loppumatkasta tuli ihan jäätävää sinne bussiin. Huh. Kietouduin ponchooni ja villapaitoihin ja säärystimiini ja tietty laamalakkiin (pitäähän sitä näyttää Etelä-Amerikan reissarilta! ) ja silti en saanut nukuttua muutamaa silmäystä enempää.

Ja mitäpä vielä, päätinkin sitten lähteä samantien kolmen päivän aavikkorundille. Enkä hyytynyt muita ennen, ihme! Huh, ja oli muuten aika kova kilpailu järjestäjien kesken, paskanpuhumista toisista ja välistävetämisen yritystä, ihmisten heittelyä järjestäjältä toiselle ym. Mut sit lopulta kun reissu oli maksettu ja kamat autossa niin kaikki alkoikin sujua aivan loistavasti. Mun autossa oli kuljettaja/kokki/opas Walterin lisäks kivat englantilaiset Katie ja Melissa, jenkki-bolivialainen Maria, joka toimi tulkkina koko matkan ja bolivialainen Ernesto+mamat, kaksi ranskalaista mammaa, 60 ja 63-vee Isabel ja Dani, jotka puhua pajattivat ranskaa sellaisella nopeudella et mietin välillä et vetääkö ne jotain kokalehtiä vahvempaa.

Ja mitäs siellä olikaan...?¿? Puoli viiden herätyksiä, silmänkantamattomiin lainehtivia maastoja, eriväristä hiekkaa ja mineraaleja, kaktussaaria, autiutta ja jylhiä vuoria, pyöreitä kumpuvuoria, kartiomaisia vuoria, tulivuoria, haarautuvia teitä (ja "teitä"), erivärisiä ruohotupsuja, muinaisia koralliluolia (kas suola-aavikko on muodostunut muinaisen meren suolasta, kun meri on kuivunut), korallien näköisiä kasvimättäitä, mineraalijärviä, geysirejä, kuumia lähteitä, aamukuutamoita, flamingoja, vikunoita ja laamoja...

Laamat on merkitty kirkkaanvärisin korvatupsuin ja niitä onkin näkynyt tiheään laiduntamassa ympäri ylänköjä.

Kuinka kolmen päivän aikana voi nähdä niin paljon kauniita paikkoja? En tiedä kuinka tätä voisi tarpeeksi hehkuttaa????!!!! Uyuni!

Ensin ajettiin vetureiden hautausmaalle Uyunin kaupungin laidalle hetkeksi palloilemaan (me ja kymmenen muuta jeeppiä! Aluksi säikähdin et tuleeko tuo turistimassa olemaan kaikkialla, mut ei onneks!) Pian ainut muistutus muista oli jossain horisontissa siintävä jeepin jättämä pölyvana. Suurimman osan ajasta saatiin ajella itseksemme pitkin erämaata ja nauttia maisemista omassa tahdissa, ja pysähdellä, kun joku halus ottaa valokuvia. (Yö- ja lounaspaikkoihin tuli sitten yleensä useampi auto.) Tässä joitain kuvia.

Tehtiin myös muutama perspektiiviharhakuva...

Tässä Incahuasi, yksi saarista keskellä aavikkoa.

Matkalla oli useampaan otteeseen valkoisia, kuviollisia borex-kenttiä (borexia käytetään kuulemma mm. kosmetiikkateollisuudessa) ja se oli musta tosi kiehtovan näköistä. Tässä borexia!Nämä ruohotupsut ei muuten ole pehmeitä kuten Suomessa, vaan kovia ja neulaisia kuin siilit! Ulkonäkö pettää pahasti!
Eka yö nukuttiin suolahotellissa, joka oli aavikon laidalla. Talon lapset pitivät meille riehakkaan tanssiesityksen.

Kaktuspuu on makeeta, täällä siitä on tehty melkein mitä vaan!
Lounaaksi oli usein riisintapaista Quinuaa, kovin terveellistä kuulemma, ja hyvänmakuistakin. Sellaisia pyöreähköjä raidallisia papanoita, vähän kuin suurikokoisia cous-cousseja, tai pieniä pehmeitä linssejä.

Toinen yö nukuttiin Laguna Coloradan, punaisen (värikkään) järven rannalla ja paikka oli aika kolkko ja monta autollista pakkautuneina ikkunattomiin dormihuoneisiin. Yö oli selkeästi kylmempi ja epävakaisen sähkövirran antamat piikit särki ihmisten latureita (thank god ei mun!)

Toisen nukutun yön jälkeen sain pahan aamupäänsäryn (nukuinhan n. 500-600m ylempänä kuin aiemmin) ja riuduin jonkun aikaa- mutta komeiden höyry- ja geysirherätyksen aikana se unohtui ja aamu-uintipaikalle tullessamme se oli hälvennyt. Enkä ollut kyllä ainoa, joka sai päänsäryn, yksi oksensikin. Onneksi matka oli sieltä sitten vain alaspäin, joskin korkein kohta, missä käytiin oli melkein 5000m, (4960m tai jotain...)!

Tässä vielä muutama kuva maisemista, joita oli silmänkantamattomiin... Flamingoja ja kaikkee.

Laguna Verde hyvin lähellä Chilen rajaa.

Sen jälkeen menin Tupizaan punaisten vuorten ja kaktusten keskelle villiin länteen! Hä! Luulin et sellaista olis ollut vain jenkkien keskilännessä, jossain Coloradossa mut eikä mitä. Matkalla Tupizaan.

Loysin ihanan hotellin, josta sain kauniin kattohuoneen, josta tulvi valoa huoneeseen pitsiverhojen läpi. Vieressa oli parveke ja näkymät punaisille vuorille kaupungin yli! :-) Tapasin siel paljon kivoi tyyppei, joiden kaa istuttiin iltaa, käytiin syomässä ja pelattiin korttii. Tässä Lucy&Laura, joista kumpikaan ei saanut hot chocolateaan. Toinen täysin ilman maitoa ja toinen melkein pelkkää maitoa.Käytiin myos muutaman tunnin kävelyllä norjalaisen Haraldin ja sveitsiläisen Andrean kanssa. Harhauduttiin polulta mut loydettiin todennäkoisesti paljon siistimpiä paikkoja kuin polkua pitkin! Tälle kukkulalle kivuttiin kun ei uskallettu tulla alas samaa reittiä, heh. Mut loydettiin kyl turvallinen laskeutumispaikka toiselta puolen. Ja sähkolinjoja seuraamalla loytyi kaupunkikin jälleen.

Musta muuten tuntuu et bussimatkat lasketaan täällä kymmenen tunnin yksiköissä, kuin Madagascarilla konsanaan.

Ainiin, La Pazissa on sellainen "noitamarketti", pari kadunpätkää täynnä kuolleita eläimiä, erivärisiä yrttejä, veistoksia ja värikästä pikkukrääsää (sulkia, nauhoja, kukkia, kuvioituja saippuanpaloja) uhraukseen. Näin ainakin näiden laamavauvojen lisäksi vyötiäisiä, meritähtiä ja lintuja, kaikki kallot tummuneita tuijottamassa lasittunein silmin kaukaisuuteen. Ja siellä kukaan ei tosiaankaan yrittänyt myydä turisteille mitään, me ei oltu kohderyhmää. (Tosin muutenkaan Boliviassa kukaan ei tuu tuputtamaan ostettavia, vaan mekein pitää hihasta nykäistä.)

Paikallisten uskonnosta tuli myös muistutus Uyunin-reissulla, kun toinen ranskalaisista mamoista liukastui kiven päältä ja löi päänsä maahan (selvisi onneks pienin naarmuin). Hän kuitenkin säikähti pahasti joksikin aikaa- ja niinpä mukaan noukkimamme toisen auton kokki, vanhempi bolivialaisnainen kaivoi laukustaan kokalehtipussukan ja laittoi naisen lakkiin kourallisen kokalehtiä, jonka Walter kävi uhraamassa äiti maalle, jotta nainen saisi henkensä takaisin, eikä hänen tarvitsisi olla enää peloissaan. (Maahan kolhaistessaan äiti maa oli ottanut osan naisen sielusta itselleen.) Näin siis ymmärsin.

Paikalliseen ruokakulttuuriin olen pikkuhiljaa päässyt mukaan...Oon yrittänyt kyllä syödä kadulta mahdollisimman paljon, mut siellä lähinnä grillataan polloa (kanaa) kaikkialla, (käyn kyllä tsekkaamassa kojut aina läpi.) Hedelmiä ostan kadulta melkein joka päivä ja pähkinöitä...Ja muutaman hyvän katuruoan olen löytänyt, mm. sellaisen perunamuussinyytti, jossa oli ruskeaksi paistettu taikinakuori, ja sisällä kananmuna. Valittavana oli siis sen ja lihanyytin väliltä. Ja se nyytti (kuuma) heitettiin pieneen muovipussiin ja päälle raastetta+ salaattia ja liraus suolaista viinietikkaa...Sitä olen yrittänyt nyt metsästää kaduilta toistamiseen, mutta en ole nähnyt. Ehkäpä huomenna löytyy lounasnyytti.

Myös mehut ja hyytelöt (esanssiset kirkkaanväriset, joita kerrostetaan lasiin ainakin kolmea väriä+päälle kermavaahtoa) heitetään muovipussiin, jos ne haluaa ottaa mukaan. Ja pilli perään! Pussipilli-imijöitä näkyy aika paljon kaduilla- kas Bolivian versio take away-pahvikuppityypeistä.

Lisäksi parin bolivianon tuliset katuranskikset on hyvii ja lounaspaikoista saa kasvisriisisysteemejä kananmunalla- ja jopa ekan kasviskeiton sain tänään alkuruuaks!!! Ja aiemmin kun en vielä niin monii katuruokii ollu loytäny ni kävin parissa hyvässä turistiruokapaikassa La Pazissa. Toisessa oli hyvä seisova salaattipöytä oliiveineen, erilaisine salaatteineen ja perunagrillauksineen (täällä on useampaa perunan tyyppistä vihannesta, mut maku on aika lähellä toisiaan) ja tuoreine leipineen...Ja toisessa sain hyvän munakoisojuustopaistoksen... Eli eikohän tämä Etelä-Amerikkakin ole selätetty ruuan puolesta.

Ja nyt Potosissa. 4100m korkeudessa. Olen ollut muutaman päivän flunssassa, enemmän ja vähemmän vajaakuntoisena. Nytkin 37,8'c kuumetta, makaan vuoteessa vällyjen alla ja lopettelen tätä. Jos huomenna jaksan niin voisin käydä laittamassa tämän ja ottamassa muutaman kuvan kaupungista, sillä tää on kauniisti vuorilla ja täynnä komeita kolonialistisia rakennuksia (tää on itseasiassa yksi Unescon maailmanperintölistan kaupunkeja myös). Onneksi ei ole vielä kiire La Paziin niin ei tarvitse mennä kipeenä bussiin. (Menin jo kertaalleen kun tulin Tupizasta, ja se oli hyvin väsyttävä reissu. Bussi myöhästeli ja kuuden tunnin sijaan matka kestikin 12 ja illalla myöhään ensimmäistä majapaikkaa etsiessä täällä laiton taksikuski huijasi multa reilun euron ja sit kun majatalon täti ei meinannu hyväksyä mun liian isoa seteliä niin pillahdin itkuun kuumeisena, nälkäisenä ja väsyneenä... Mut hyvin se sit hoitui ja pääsin lepäämään.)

Mut tänään on ollu tosi kivaa. Ja ehkä tää tästä pikkuhiljaa taittuu, (sitähän se on kipeänä matkaaminen on aina se tän reissaamisen kääntöpuolia. Onneks oon ollu melko vähän kipeenä, ehkä vähän enemmän nyt loppumatkasta.) Kävin kiertelemässä kaupungilla tänään, istuskelin katsomassa ihmisiä, syömässä mehujäätä (päivisin on aika lämmin, 20-25'c). Mitä täällä?Ystävällisiä vanhoja setiä köpsöttelee ja opastaa mut oikeaan kadunkulmaan. Peli-internetluolia, joissa niittivöiset teinit pelaa keskittyneenä 3d-pelejä. Lauma kymmenvuotiaita kohisee pornosivuston kimpussa ja yrittää peittää näkyvyyden kassalle niin ettei paikanpitäjätäti huomaa. Mustahattuisia mummoja jotka huiskuttavat mulle kun kävelen ohi (kuinka yhdet englantilaiset väittivätkään et juuri nuo mummot on hyvin noitamaisia ja ilkeännäköisiä???). Missä ne limaiset latinogigolot, joita vähän etelä-amerikalta odotin? Kukaan ei ole häirinnyt mua ja kummastellut yksinmatkustamista. Mua varoiteltiin ennen matkaa et pitäis kulkea vale-kihlasormus sormessa tai jotain mut ei tosiaankaan. Bolivialaiset vaikuttaa hieman sisäänpäinkääntyneiltä, oikein hyvällä tavalla. Intiaaneja on väestöstä hyvin suuri osa, se varmasti vaikuttaa täällä.

Ja mullon muuten aamiaisen huoneeseentarjoilu täs 4,5€ huoneessa;-)

Joo ehkä tämä tällä kertaa. Taisi tulla toiseksi viimeinen postaus nyt. Kohta matka on loppu. Vielä La Paz, Titicaca, Lima ja Buenos Aires. Ehkä viimesessä postauksessa tanssitaan tangoa;-) ¡Adios Amigos! ¡Hasta Luego!

Tiinanne