Tulivuoria, amerikanrautoja

Ok, hold on guys, on taas tapahtunu niin paljon vikan kahden viikon aikana et huhhuijaa! Viime kirjoituksen matka jatkui vielä Hamner Springssin kylpyläkaupunkiin, josta tässä pari underwaterkuvaa pojista.


Sieltä jatkettiin Kaikouraan, jossa ajelin polkupyörällä kaupungin ympäristöä ja Pictoniin, jossa erottiin Federicosta, joka lähti viiniä valmistamaan läheiselle viinitilalle muutamaks kuukaudeks.

Sieltä otin lautan Wellingtoniin, jossa hengasin muutaman päivän saksalaisen Alexandran kanssa. Te Papa-museo oli ihan mahtava! Eläintieteellinen museo yhdistettynä kulttuurihistorialliseen ja heureka ja kaikkea jännää ihasteltavaks! Tässä valtava kalmari altaassa ihmeteltävänä! Sai seurata vierestä kun tiedemiehet tutkivat sitä. Katosta roikkui valtava valaan luuranko, outoja eläimiä oli tosi monta ja star wars-tyyppisiä pikkuhologrammihahmoja oli heijastettu tilaan kertomaan uuden-seelannin valloituksesta!

Tässä maorien temppelin sisältä.

Wellingtonissa käytiin Alexandran kanssa Embassy-teatterissa katsomassa Slumdog Millionaire! Teatteri oli sama missä oli Lord of the Rings- ensi-ilta! Penkeissä oli kutsuvieraiden nimet metallilaatoilla! Yritettiin tsekata missä olis istunut Orlando Bloom, mut teatteri oli vähän turhan iso! Tässä Alexandra Embassyn vessassa- koko teatteri oli Tosi fancy!

Ja sitten Mt Taranaki (aka Mt. Egmont). Se oli kaunis, niinkuin tulivuoren olla pitääkin. Talvella sillä on luminen huippu ja se näyttää japanin Fuji-vuoren kaksoisolennolta (jossa kuulemma kuvattiin joku Cruisen samuraileffakin!) Korkeutta oli 2518m.

Tapasin Martinin uudestaan Taranakilla ja kiivettiin yhdessä lounastamaan vuoren huipulle. Reilu 7h kiipeämiseen yhteensä meni. Ylöspäin tultaessa oltiin tuulensuojan puolella ja t-paitasillaan, mutta huipulle tultaessa lämpötila putosi muutamassa metrissä ainakin 10-15 astetta ja talvinen viima puhalsi luipun lumikentän yli. Mut silmiähivelevän kaunista sielä oli...

Tässä kiviliukua alaspäin! Sairaan hauskaa! Otin vauhtia käsillä ja liu-uin kengänpohjilla melkein kokonaan nämä muutamasata metriä, jossa oli irtosoraa (joka muuten oli v-mäistä tulla ylös kun joka kahta askelta kohden liukui yhden taaksepäin!)


Puun varjot liikkuu väärään suuntaan täällä eteläisellä pallonpuoliskolla!! Kun istuu puun alle ja yrittää täsmätä istumisen niin et on mahdollisimman kauan varjossa- ei hitto, aurinko liikkuu väärään suuntaan!!! Kreisiä! En eka meinannu uskoa silmiäni, kun tajusin sen!

Ja sitten Tongariro Alpine Crossing... Huh! Meille sattui ihan hullu keli sinne! Kaikkialla ympärillä paistoi aurinko ja ei ollut pilvenhattaraakaan ja sitten massiivinen pilvi oli jämähtänyt ylemmäs vuorten päälle ja peitti näkyvyyden melkein kokonaan!

Tässä trekin alusta. Jo tässä vaiheessa oltiin niin ylhäällä et bussista saamamme pipot ja yhdet hanskat (joita vuorottelimme) olivat tarpeen ja tuuli oli hyytävän kylmä!

Mt Ngaruhoe (aka Mt Doom ;-) Lord of the Rings-faneille...), jolle oltiin kovasti suunniteltu kiipeävämme, mut paikalle saavuttuamme tajuttiin et oltais lennetty rinteeltä alta aikayksikön. Ja näkyvyys oli myös ihan minimissään siellä. Juotiin teetä termarista sen juurella ennenkuin jatkettiin matkaa. Termospullot on paras keksintö ikinä!!!


Olin harmissani etten nähnyt kunnolla noita keskialueita, ne on niin uniikit! Onneks kuitenkin hetkittäin maisema avautui näkyville, ja sain ikuistettua ne sen puolen minuutin aikana ennenkuin pilviverho taas sulki ne syleilyynsä.


Tuuli oli yli 50km/h siellä ylhäällä ja se meinas siepata mukaansa monta kertaa! Mä jämähdin yhdessä kohtaa pitkäks aikaa maahan istumaan ennenkuin pystyin jatkamaan matkaa! Lämpötila näytti alempana majassa +23 astetta ja tuntuma tuulessa oli jotain -20! Huivi piti vetää nenän ja suun suojaksi niin et silmät oli vain näkyvissä! Sormet kohmettui ihan kokonaan jos ne otti taskusta pois (esim räpsäisemään valokuvan). Piikkistä jäähilettä ja hiekkaa iskeytyi naamaan ja kaikki peittyi kuuraan siellä ylhäällä! Vaatteistakin sai rapsia kuuraa pois tämän tästä.Toiselle puolelle vuoria tultaessa maisema taas avartui ja Taupo-järvi kimmelteli kauniina alla. Me kuljettiin loppumatka kauniita ruohokenttiä alas ylängöiltä ja lämpötila kohosi taas kesäiseksi.Tämän jälkeen matka jatkui liftaten Taupoon ja sieltä Coromandelin peninsulaan. Tässä kuva liftiltä...Lounas tien varressa!

Loppuaikojen liftailut oli aika sekopäisiä. Jämähdettiin Taurangaan pariks tunniks n. 30kg kantamustemme kanssa. Parin rekan kyydissä oltiin ja toyota hiacen peräkontissa, ja ennen pimeää löydettiin itsemme Whangamatasta, joka tuli ihan mustana hevosena kuvioihin, vaikka oltiin päätetty menevämme Whitiangaan. Oltiin aiemmin ihasteltu ohikiitäviä amerikanrautoja ja ihmetelty mihin ne on matkalla- mut Whangamataan tullessamme se selvisi kun tupsahdimme keskelle niiden vuotuista kokoontumista! Koko pikkukaupunki oli aivan täynnä pelkkiä amerikanrautoja, makkarakojuja ja leluautokauppaa.

Päätettiin jäädä sinne katsomaan seuraavan päivän kulkuetta ennen kuin jatkettiin matkaa. Illalla käytiin vilkaisemassa autojen kruisailua kaupungin keskustassa, kun kahden liikenneympyrän välissä kruisailtiin rinkiä ja näyttäydyttiin. Autoja myös pestiin antaumuksella ja maali oli uusittu vimpan päälle niin että autot kimaltelivat kilpaa! Tää oli selkeästi vuoden kohokohta alan harrastajille.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Whitiangaa yhden mahtavan asuntoautopariskunnan kyydissä! He ottivat meidät mukaan kiertämään rannikon hienouksia koko päiväksi. Ensin käytiin läheisessä Onemanassa, johon kaikki jenkkiautotkin ajoivat päiväks! Tapahtuma itsessään oli hurjan hauska, koko ranta oli kansoitettu noin parintuhannen auton verran. Koko väripaletti oli käytössä laidasta laitaan ja malleja oli enemmän kuin olin koskaan nähnyt.Tässä siitä muutama kuva.

Sen jälkeen hot water beach oli mahtava ylläri! (Sama mistä kiwiperhe oli aiemmin kertonut!) Laskuveden aikaan merenpohjasta kohoaa kuumaa vettä rannalle, jota kaivamalla saa tehtyä itselleen oman uima-altaan! Se oli ihan älyttömän hauskaa! Aallot sieppasivat välillä kaivamamme altaan ja siirryttiin vaan sitten seuraavaan hylättyyn...Siitä ei tullut valitettavasi otettuu yhtään kuvia, kun jätin kameran asuntoautoon!

Tässä vielä viimeisiä fiiliksiä! Tämä kuva on vikapäivänä ennen lentoa Rarotongalle, paluumatkalla Whitiangasta kohti Aucklandia, kun lähdin aamu-usvan aikaan matkaan...
ja tämä on mun nykyinen huone! Katto on n. 5m korkeudessa!

Makaan ensimmäistä yötä Cook-saarilla. Sirkat sirittää. Elämä muuttuu taas tietyiltä osin. Mukana kannettu vihreä australiasta kannettu ruokakassi taittuu nyt siististi rinkan pohjalle, jätin viimeiset riisit ja öljyt Whitiangan Cat's Pyjamas-hostelliin free food-sectioniin. Enää ei New Worldeja tarvitse bongata joka kaupungista (irtopähkinävalikoiman ja maissitarjousten perässä), vaan elämä muuttuu jälleen hedelmämehupainotteiseksi. Ja skootteri-tai polkupyörävetoiseksi... Ehkäpä saan vuokrattua mulle huomenna polkupyörän ja rullaan saarta ympäri niin et tiedän joka kolkan täältä! Hyttysmyrkkyä pitää taas alkaa käyttään, ettei dengue iske.

Lehmät ammuu, kesäinen vesisade ropisee ulkona. Maa tuoksuu. Miltähän tää näyttää huomenna?

Ja oi kyllä lakana on riittävä peite! ;-D

Merci. Gracias. Meitaki.

Wanaka, Mt. Cook, Franz Jozef...

Kirjoitan tätä nyt auton takapenkillä rinkka vieressä ja kaikenlaisia pikkupussukoita auton takapenkki pullollaan. Ulkona sataa kaatamalla ja autoradiosta soi reggae täysillä. Pyyhin välillä huurtuvaa ikkunaa ja räpsin kuvia Tasmanianmeren tyrskyävistä aalloista. Etupenkillä istuvat italialaisen viinitilan poika Federico ja ruotsalainen Martin, molemmat 19-20, mun upouudet pikkuveljet! Martin sai flunssan, joten ehkä me kaikki kolme ollaan pian kipeinä.

Ollaan just matkalla kohti pohjoista, ja kohta itää ja kuumia lähteitä. 250km ajettavaa tänään. Yövyttiin Punakaikissa ja sitä ennen Franz Josefissa, jossa kävin jäätiköillä kävelemässä. Oli siistii panna ekaa kertaa jalkaan piikkikengät ja kävellä niillä.


Jää oli useimmissa paikoissa jää/lumisohjoa ja ympäröiviltä vuorenhuipuilta oli valunut aika paljon soraa jäätikön reunoille, joten hiekkaakin oli aika paljon näkyvillä. Ei siis niinkään valtavia sinisiä jääluolia, joita ehkä salaa odotin, vaan sulavaa jääsohjoa ylös ja alas lumisia rinteitä. Halkeamia näkyi kyllä paljon ja ne hohtivan puhtaan sinisenä. Niitä kuulemma syntyi joka päivä lisää, joten joka aamu jäätikölle jouduttiin hakkaamaan uusia askelmia jäähakuilla ja oikomaan reittejä jään muututtua. Alueella sataa valtavasti, ylempänä huipulla jopa 15m vuodessa ja alempanakin vielä 6m. Jäätikkö on sulanut viime vuosikymmenten aikana valtavasti ja esim. 1970-luvulla jäätikön reuna oli kymmeniä kilometrejä edempänä mitä se nyt oli, mutta onneksi viime vuosina se on alkanut taas vahvistumaan ja kasvamaankin hieman... Meitä onnisti, kun meidän muutaman tunnin reissun aikana ei satanut laisinkaan.

Tässä muutama kuva jäätiköltä:

Mitäs kaikkea muuta on tapahtunut sitten viime kirjoituksen? Te Anausta käväisin tosiaan päiväretkellä Milford Soundissa, mutta saavuin niin myöhään ettei parin tunnin laivaristeilyjä vuonossa ollut enää tarjolla.
Tässä Kea! Tää elää luonnonvaraisena täällä vuorilla!
Sen jälkeen liftasin Wanakaan (jep, rahapula porsaan kotiin ajaa, jossain vaiheessa, mut onneks sitä voi myös pitkittää;-)... Kyytejä oon saanut sekä reissareita et kiweiltä. Yks hauskimmista kyydeistä oli uusi-seelantilainen perhe, joiden ylivilkkaiden lasten kaa juttelin takapenkillä pitkän tovin. 11-vuotias tytär oli tehnyt benjihypyn 10-vuotis-synttärilahjanaan ja äitikin riippuliiteli. Eli eivät vain turistit extremeharrasta vaan paljon myös paikalliset! Perhe kertoili myös yövaelluksista ja kuumista kylvyista yöllä laskuveden aikaan Coromandelissa ja hevosvaelluksista.

Toinen mielenkiintoinen tyyppi oli Adam-niminen australialainen lastentarhanopettaja, joka kirjoitti kirjaa. Me pysähdyttiin tähän paikkaan, ja Adam lähti tuolin kanssa kohti vuoria kirjoittamaan. Myös Hawaijilaisen merikapteenin kyydissä olin hetken!
Sen jälkeen vuorossa oli Wanaka, jota ei voine liikaa ylistää!

Maisemat on kauneimpia mitä oon tähän mennessä nähnyt Uudessa-Seelannissa! Lähellä oli Mt Roy, jonka huipulle kiipeämiskokemus jotenkin samanlainen kuin leijonavuori Mauritiuksella. Alussa lammaskatraiden läpi vihreitä niittyjä ylöspäin ja sitten alla alkoi avautua valtavan kaunis Wanakanjärvi ja ympäröivät kummut, joita oli kaikilla puolilla huippua kohti kiivetessä.


Wanakassa tapasin myös kalifornialaisen Benjaminin, jonka kanssa matkustettiin muutama päivä yhdessä.

Benjamin oli juuri palannut Antarktikselta ja olin aluksi hieman nyreissäni kun tajusin et graafinen suunnittelija on ehkä ainut ammatti maailmassa jota siellä EI tarvita! Olis törkeen siistii tehdä joku projekti siellä... Siellä on valtavasti eri alojen tutkijoita, mutta myös kirvesmiehiä, metallityöntekijöitä, teknikoita, luonnonsuojelutyyppejä, kampaajia, kokkeja ja vaikka ketä. Ja kuulemma ne työskentelee 5kk putkeen (helmikuussa alkaa tulla talvi joten kaikki lähtevät pakoon sitä.) ja sitten he vaan reissaavat 7kk! Eeeepiiistä! Majoitus, ruoka ja lennot kuuluu siellä työskentelyyn ja kaikki mitä ansaitsee menee säästöön, jolla he sitten matkustavat loppuvuoden. ÄÄÄÄÄ! Ja näin siis jenkkitukikohdassa, siellä on myös lähekkäin Australian, Uuden-Seelannin, Japanin ja muutaman muun maan tukikohdat, liekö Euroopan Unionilla varpaansijaa siellä?

Tänne Uuteen-Seelantiin on kuulemma viimeisen parin viikon aikana laskeutunut 1200-1400 antarktiksella työskennellyttä ihmistä...Siellä on pieni kaupunki aina 5kk vuodesta ja talveksi jää töihin vain 200 ihmistä. Kuusi päivää viikossa, 9h päivässä..

Hostelli oli myös tosi kotoisa Wanakassa! Siellä oli kissa ja luumupuusta sai syödä tuoreita luumuja mielinmäärin ja yrttejä kasvoi takapihalla. Tutustuin myös siellä työskennelleisiin australialaisiin Katieen ja Beniin, joiden kaa käytiin myös leffassa Cinema Paradicossa!

Kesken leffan (The Curious Case of Benjamin Button) oli paussi ja sai ostaa suuria vastapaistettuja cookieita. Makuina oli inkivääri-hunaja, suklaahippu ja tuplasuklaa! Tässä tuplasuklaa:
Tuoksu oli aivan taivaallinen, oij! Ja kotitekoista jätskiä oli vaikka miten montaa sorttia tarjolla. Ja olutta, thairuokaa, pizzaa olisi voinut syödä kesken leffan! Leffasali oli täynnä erilaisia vanhoja sohvia ja kuplavolkkarin runko ja penkit! Vastaavanlaisen olin nähnyt aiemmin vain Providencessa vaihdossa ollessani. Tosi hyvä idea, tuollainen vaihtoehtoleffateatteri sopis Suomeenkin aivan loistavasti!Ja sitten Mt. Cook! Aivan mahtava myös! Tykkäsin tästä melkein yhtä paljon kuin Wanakasta! En ole käynyt kunnolla Alpeilla, mitä nyt kaukaa vilauksen nähnyt- eli täytynee suunnata Eurooppaan kunnolla alppeilemaankin!
Tässä käveltiin ylös kohti Mueller-huttia, taas reiluun kilsaan. Täällä olis voinut olla pidempäänkin, mut sää alkoi kylmenemään ja myrskyämään.Tokana päivänä oli kunnon myrsky kun käytiin muutaman tunnin kävelyllä Benjaminin kaa. Pantiin kaikki vedenpitävät vaatteet päälle ja silti meinattiin kastuu. Järvillä ajelehti jääkimpaleita ja jouduttiin laskeutumaan välillä maahan roikkumaan kivistä kiinni ettei lennetty tuulenpuuskien mukana. Se oli aika villiä, mut siistii kun tuns olevansa luonnovoimien armoilla. Tee muuten maistui taivaalliselta sen jälkeen!
Mt Cookille päästiin australialaisen eläinlääkärin ja afrikkaa kiertäneen ja siellä 20 vuotta asuneen englantilaisen Suen (joka oli sairastanut neljä kertaa malarian) asuntoauton kyydissä. Kuva liftiltä.
Tässä pysähdyttiin hetkeksi Suen kanssa kalansyöttöpaikalle. Vesi on turkoosia (valkoharmaata, mutta taivas heijastaa!) jäätiköiden lähellä olevissa järvissä ja joissa, kun jäätiköiden sulaessa irtoaa mukaan hienonhienoa maan pintakerrosta veteen.
Tässä viimeisiä kuvia ajomatkalta eteläsaaren läpi. Lampaita on näkynyt valtavasti, samoin lehmiä- ja täällä muuten tarhataan peurojakin! Ja ihan tosi, tuo vesi on tuon väristä!

Ajettiin muuten yhteen taru-sormustenherra-kuvauspaikkaan, tää on läheltä sitä, vieläkin lähellä Wanakaa. Siel oli sellasii liikuteltavii nostolavoja vielä pystyssä. Tää oli mun suosikkikukkula 4-eva!Pari päivää vielä näiden poitsujen kaa!
Jes, tässäpä tämä tältä erää. Seuraavaksi Wellington ja pohjoissaari! Tulivuorii ja sellaista. Byeee!