Hehe, jiihaa, kohta te varmaan oksennatte mun vuorikuvien määrälle! Madagascar ja Lombokin Rinjani saivat nyt kovan vastustajan mun maailman kaunein paikka-skabassa!Nää ekat on lentokoneesta. Oon niin tyytyväinen et sain salaa kuvattua laskeutumista Queenstowniin kun lentoemot ei olleet näkyvillä...
Ja sit mun uuteen lempiaiheeseen! Vaellus! Trekkaus! Tramping, hiking, bushwalking...Monta nimeä löytyy mut on se ihan mahtavaa! En tiedä kuinka monen päivän trekkei sitä pystyis tekeen, tuo kolme oli aika hyvän mittainen. Ruoka painaa eniten rinkassa, eli useamman päivän rinkka on painavampi...Se vähän verottaa hauskuutta.Palasin siis eilen Kepler-trackilta täällä Te Anaussa, Queenstownista etelään sataviiskyt kilsaa. Tää alue on osa Fiordlandia, Te Wahipuonamu-aluetta, joka on yksi suurimmista Unescon maailmanperintölistan kohteista.
Heti alkumatkasta tapasin identtiset kaksos-kiwi-veljekset (eli uus-seelantilaiset) Miken ja Paulin ja saksalaisen Sonjan, joiden kaa kierrettiin yhdessä tuo kolme päivää. Heidän porukkaan kuului myös heidän isänsä kolmen varsin sveitsiläisennäköisen kaverinsa kanssa. He kantoivat koko matkan pakastettua kanaa, jonka he sitten viimeisenä iltana paistoivat-harmi että se jäi lopulta ilmeisen vetiseksi ja mauttomaksi ja he jättivät sen melkein kokonaan syömättä.
Koko trekin pituus oli 60km, ja me istuttiin useaan otteeseen mutusteleen eväsleipiä ja pähkinöitä ja ihaileen maisemia! Sai kuulla paljon hauskoja juttuja paikallisten suusta kerrottuna...Anzac-keksien historiaa ja länsirannikon originelleistä tyypeistä...Ja eri lintulajeista, joita yritettiin bongailla kävellessämme.
Ensimäisen päivän osuus oli lähinnä vain ylöspäin kiipeämistä. Se alkoi hienolla sammal- ja naavametsäosuudella, jota jatkui ylös puurajalle asti. En muuten tiennyt et puuraja katkeaa niin yhtäkkisesti- eli ei mitenkään pikkuhiljaa vaan naps- ja alkaa aukea! Tässä alkuun maagisia naavametsäkuvia:
Meidän eka erämökki oli Luxmore Hut, joka oli n.1100m korkeudessa. Tässä kuva siitä!
Yövyttiin tosiaan kaks yötä tällaisissa vuoristomajoissa, jotka oli tarpeeksi suuria majoittamaan 40-50 ihmistä! Keittiöt oli tilavat ja jokaiselle oli oma sänky patjoineen...Mut muu piti kantaa itse, mukaanlukien keittovälineet... Ainut mikä multa puuttui oli kattila, mutta sen sai onneks vuokrattua.Mummun tekemät villasukat on olleet kyl kovassa käytössä tääl! Loistavaa et ne on olleet mukana (vaikka alunperin ne oli lentokoneita varten...). Eka yö oli hyytävän kylmä, nukuin mun kesämakuupussissa melkein kaikki vaatteet päällä et tarkenin yön! Mut toinen oli onneks paljon parempi, kun se oli matalammalla...
Ai että, mun aiempi vuori-ihannointi pääsi taas valloilleen siellä, kun niitä oli silmänkantamattomiin!
Kaikista hienoin hetki oli kun saavuttiin pilvien yläpuolelle ja eka kertaa näki alla avutuvan maiseman!
Meillä oli tosi hyvä tuuri säiden suhteen- eli koko trekillä ei satanut muutamaa pisaraa enempää- ja toinen päivä, joka oli tosiaan kaikista tärkein oli täysin kirkas. Muuten täällä on ollut varsin vaihteleva sää, tällä alueella sataa yleensä paljon ja syksykin tekee jo tuloaan. Loppukesän viimehelteitä taidetaan vetää.. Kaikki muut, jotka oli tehneet tuon trekin muina päivinä tällä viikolla sanoivat et eivät olleet nähneet juuri mitään sumun vuoks! Jee!
Huipulla oli varmaan vähän pakkastakin, ainakin niin kylmä et piti kiskoa pipo päähän! Mut lämpötila nousi nopeasti kun laskeuduttiin taas alemmas. Pääasiassa se oli 4-12 asteen välissä...Tää Uus-seelanti on kylmempi kuin odotin, ja täytyy myöntää et pohjoinen kutsuu säiden puolesta kovasti- tosin en näitä maisemia halua jättää liian nopeasti! Jäätiköt himoittaa seuraavaks. Kai tästä pikkuhiljaa alan hiissautumaan niitä ja pohjoisen lämpöä kohti. Skippaan liiat syksyilyt!
Toiselle majalle saavuttaessamme käytiin pulahtamassa hyytävän kylmään veteen läheiseen jokeen! Ugh! Tosin mä en pystyny kastautumaan ihan kokonaan, oli hieman liikaa kahlaamista ennen uintia. Aika eri kuin Indoissa, jossa kylmä vesi on ihanan haaleaa ja oikeesti niissä vesiputouksissakin tarkenee uida. Täällä vesi salpaa hengen!
Iltaisin meillä oli intensiiviset korttipelit käynnissä! Pokeria suolapähkinöillä, riisinjyvillä ja tupakan filttereillä!
Viimeisenä päivänä metsä oli laskeuduttaessa rehevämpää ja kallioita pitkin nuoli pikkuruisia vesiputouksia...
Paluumatkalla nähtiin monia mulle uusia lintulajeja, iso metsäkyyhky lehahti ihan lähellä meitä- ja sieniä tuli tutkittua myös. Takahea yritettiin myös etsiä, kun se elää luonnonvaraisena ainoastaan tällä alueella. Googlettakaa muuten takahe - ette varmaan ees tienny et tollainen on olemassa! Tässä tundrakasvustoa!
Kyllä se kymmenisen+ kiloa ja ne kaikki kilometrit alkoivat tuntua hieman loppumatkasta. Jalkapohjat tuli kipeeks ja lantioille tuli rinkasta pienet mustelmat. Mut muuten hyvissä voinneissa takas.
Hei lähteeks joku muute mun kaa vaeltaan Suomeenkin?!! Tää on kivaa eikä ollenkaan niin vaikeeta kun joskus aattelin! Suomessakin on luonnonpuistoja ja on varsinainen häväistys jos niitä ei kierrä läpi jossain vaiheessa! Vois vaik korkkaan Kolin tai jotain kesällä? Kuulemma ilmaisia majoja sielläkin suunnalla missä nukkuu!Lopuksi vielä pari kuvaa Queenstownista.
Siellä tein ensimmäisen pienen 3,5h kiepin läheisille vuorille. Oli selkeesti lämpimämpää silloin, heh.
Muuten on tullu kierreltyy sekä Queenstownin et Te Anaun rannoilla...Ne on muuten täynnä leipäkiviä, joten joka kivi on potentiaalinen leivänheittokivi!Huomenna suuntaan vielä Milford Soundiin, vuonoja tsekkaan. Liekö kovin samanlaiset kuin Norjassa?
