Tää saariryhmä on kyl aika timantti tääl Tyynellä valtamerellä...
Äkkäsin halvan lennon netistä ja tulin Aitutakille melkein heti saavuttuani Rarotongalle. Ja ratkaisu oli niiiin oikea! Majoitusta mulla ei ollut ennenkuin tulin paikan päälle- ja ihana paikka löytyikin!
Cookinsaaret on periaatteessa kalliit- ruoka maksaa paljon enemmän kuin Uudessa-Seelannissa, mut mua onnisti todella, kun näillä guesthousen pitäjillä on yksi saaren ainoista plantaaseista! Saan syödä vapaasti hedelmiä mielin määrin huoneen hintaan, ja aamiainenkin kuuluu tähän. Lisäksi perhe antaa mun maistella välillä niiden kokkailuja.
Maistoin paikallista bread fruittia, leipähedelmää, joka maistuu aivan perunalta, ehkä vaan hieman kermaisemmalta ja pehmeämmältä. Aivan ihanaa voin ja suolan kanssa! (Ok, tähän makuelämykeen saattoi vaikuttaa myös et tulin just koko päivän kanoottiretkeltä, ja olin nääntymässä!) Mut oli se hyvää!
Ja omistajarouva on maailman kultaisin! Se on asunu 35 vuotta Uudessa-Seelannissa ja palannut kotitaloonsa pitämään gueshousea, pääasiassa opiskelijoille. Ranta on n. 100m päässä ja internet (hidas) on aika lähellä ja paikan ainoat palvelut (eli muutama kauppa ja pankkiautomaatti) muutaman minuutin päässä.
Tullessani tänne Rarotongan lentokentällä muuten tepasteli kanoja ja passia ei edes vilkaistu!
Kun täällä kävelee huomaa vaikutteita siirtomaavallan ajalta ja maorikulttuurista (joskin maoritemppeleitä ja portteja näkyi enemmän Uudessa-Seelannissa!)...Talot ovat aika länsimaisia, matalia, betonisia kirkkaanvärisiä avokuistilla varustettuja ja ikkunat avautuvat kuin suuret sälekaihtimet. Vuohia on lieassa melkein joka talolla ja kanoja. Pihoilla on myös hautakumpuja, kun ihmiset hautaavat vainajansa kunniapaikoille pihoilleen ja koristelevat ne kaunein kukkaistutuksin ja valokuvin vainajista.
Asia, mikä pistää silmään on et ihmiset hymyilee, kaikki hymyilee. Pieni yhteenlasku tekee terää ja aurinko+lämmin+ei kiire tuottaa yllättävän tuloksen =hymyä. Ja kun kävelen kadulla niin saan kyytitarjouksia tämän tästä -ei tarvitse vuokrata skootteria tai pyörää kun voi laskea sen varaan et joku nappaa kuitenkin kyytiin. Superystävällistä porukkaa tääl! Ja ihmisethän siis puhuu maoria-mutta myös englantia, kun Cookinsaaret on Uuden -Seelannin alla (joskin heillä on oma hallitus eli he ovat itsenäisempiä kuin Ahvenanmaa Suomessa...) Eli tääl on tosi helppo tulla toimeen.
Ja turisteja ei näy montaakaan, unelias ja rauhallinen paikka tää on lukuunottamatta paria resorttia ja muutamia muita majapaikkoja.. Paikalliset kyllä toivoo kovasti et suora lento avattaisiin Uudesta-Seelannista Aitutakille... Mut mä taas toivon et tää pysyy just tällaisena hiljaisena paratiisisaarilaguunina kun se nyt on.
Mentiin yhtenä iltana katsomaan englantilaisten Abin ja Simonin kanssa Island Night-tanssishow:ta, joka oli aika turisti, mut viihdyttävä kylläkin. Poikien soturiosuus oli testosteronia tihkuva soturitanssi maori-irvistyksineen ja tyttöjen tanssi kunnon pepunpyöritystä ylävartalo vakaana! Vaikealta se näytti ja kesken ihmettelyn mut ja Abi kiskaistiin lavalle myös ja kokeiltiin sitä sit itsekin, OMG! Kunnioitus vaan tyttöjen taidoille! Samat pojat näin rennoissa hopparifarkuissa myöhemmin ja tytöt tarjoilijoina baarissa. Ja meidät tunnistettiin kadulla sen jälkeen-fame! Tässä pari fotoo siitä.
Jaa melomaan tosiaan pääsin jo, elämäni ekaa kertaa! Ja heti kerralla koko päivän kruisi. Mentiin Simonin kaa neljälle saarelle laguunissa, n. 10-12km, siisti tapa tutustua saariin tosiaan, omin käsivoimin!
Ja näitä kipittelee rannalla tämän tuosta, joissain paikoissa tuntuu et joka toinen kivi liikkuu!:-)
Elämääni kuuluukin nyt lähinnä rapujen tarkkailua, uimista, snorklailuu, merimakkaroiden (sea cucumbers eli merikurkkujen??) väistelyä, tähtitaivaan tuijotusta, valokuvausta ja espanjan opiskeluu (ihan tosi! Bueno!)
Niin, merimakkaroita on ihan älyttömästi joissain paikoissa, ne näyttää isokokoisilta iilimadoilta, mut ne ei tee mitään muuta kuin möyrivät pohjassa ja syövät mitä nyt merimakkarat yleensä syövät. Niitä saattaa olla neliömetrilä jopa 15- eli hyvähän siinä on sitten yrittää kävellä kaukaisemmille vesille snorklauspaikkaa etsimään. Ja välillä hiekkapölly haittaa näkyvyyttä, niin et voi olla vaan et oops, kun jalkapohjan alla onkin jotain pehmeää...
Ja "reef shoes", eli riuttakengät ostin Rarotongalta. Ne on märkäpukukangasta ja pohja paksu ja kuminen, niinkuin kumisaappaissa, joskin karkea (ei kuvioitu kuten nokiakummareissa).
Ja sitten kohokohtaan.....Lauantaina tein lagoon cruisen, joka ylitti odotukset kyl ihan kybällä! Kauneimmat paikat on ehdottomasti täällä kaukaisemmilla saarilla! Aitutakin pääsaarellakin on upeita rantoja, mut ulommaksi laguunin pikkusaarien rannat ovat aivan maagisia!
Ja saarilla kasvillisuus muuttuu yllättävänkin paljon, osalla on vahvemmin palmuja ja toiset on runsaampia tai karumpia.
Snorklailemaan mentiin moneen eri paikkaan, katsomaan erivärisiä koralleja, jättisimpukoita ja syöttään kaloja patonginpaloilla! Kalansyöttöpaikalla nähtiin pohjassa asuva jättikala, Napoleon! Se oli varmaan metrin mittainen ja lipui hitaasti ohi moneen otteeseen. Tässä kuvia kaloista, jotka näykki leipää hurjan nopeasti kädestä kun niille tarjosi leipää.
Yhden mureenan näin myös luikeretelevan vedessä, papukaijakaloja ja paljon piikkinenämuikkusia. (Olen päättänyt omavaltaisesti antaa uusia nimiä kaloille sitä mukaa kun en tiiä niiden oikeita.)
Tässä yli puolimetrisiä simpukoita jotka napsahteli kiinni kun jotain osui lähelle- eli piti ihan oikeesti varoa pistämästä räpylää niiden väliin kun muuten nuo suurimmillaan 200-300kg leuat hotkaisisi jalan!
Käytiin myös Moturakaulla ja Rapotalla, joissa joku englannin tositv-sarjakin on kuvattu (shipwrecked). Tai ne on tietty huijannu siinä et sivilisaatio on paljon kauempana kuin on, mut silti, sisäosissa viidakkoa ja palmuja ja kauniit rannat kaikilla puolilla saarta. Hyvä paikka leikkiä haaksirikkoista päivä! (Pohjoisen saariryhmän saarista yksi on muuten alkuperäinen aarresaaren esikuva!) Tähänkin lähelle on haaksirikkoutunut Alexander-niminen laiva ja sen hylky makaa pohjassa.
Mun ehdoton suosikki oli Maina (nimi tarkoittaa pikkutyttöä) ja sen vieressä oleva minisaari " Honeymoon Island". Sen ympärillä on valtavan pitkälle matalaa ja hiekkapenkkaa, jota voi vapaasti kävellä...ah ah ah. Love it! Tässä on vähän sitä samaa mitä Bolivialta odotan!
Syötiin myös lounas Mainalla, jonka toinen oppaista oli tehnyt. AAH! Aivan ihana ateria lehtilautasilta ja seisovasta pöydästä sai syödä grillattuja banaaneja, ja muita kasviksia, salaatteja, hedelmiä, taroa, hedelmähyytelöitä, tosi huokoista ii-ha-naa kookospähkinää ja tropiikin kaloja.
Otettiin myös rapukisa, jokainen noukki yhden pienen taskuravun ja kisattiin kenen rapu oli nopein. Mun rapu, "Matti" oli ärhäkkä kuin mikä, mut se lähti kiertämään rinkiä.
Lopuksi vielä lilluttiin vedessä Abin kanssa ennen paluuta pääsaarelle. Tässä Abi.
Sunnuntaina mentiin muuten Abin kaa sunnuntaikirkkoon! Cook-saarelaiset on varsin uskonnollista väkeä, (vaikka kyllä he osaavat juhliakin, ainakin viime lauantaisen perusteella mitä tääl oli!) Kirkko oli tosi kaunis sisältä, aurinkoisia värejä, kaikilla reunustoilla on ruukkukasveja ja hienoja ornamenttejä seinillä. Pienet ruosteiset tuulettimet oli joka penkkirivillä kuumuutta helpottamassa. Siellä oli satakunta ihmistä valkoisiin pukeutuneina, vanhemmilla naisilla vaaleat tai valkoiset koristeiset olkihatut päässä (mm. helmeileviä simpukankuorista tehtyjä koristeita) ja pitsipusero ja viuhkoja. Hatut näytti ihan kermakakuilta ja mieleen tuli lähinnä 1800-luvun lopun maalaukset ja elokuvat siirtomaavallan ajalta.
Normaalisti väki pukeutuu kuulemma tosi värikkäästi mut kuukauden eka sunnuntai on poikkeus- hyvä et lainasin Abilta valkoisen pellavapuseron. (Juhlavaatteista huolimatta monilla oli flipflopit jalassa...) Laulut maorikielellä oli tosi kauniita, naiset ja miehet lauloi tietyt osat säkeistöistä vuorotellen ja välillä yhdessä ja välillä laulu voimistui niin kovaksi et koko kirkko raikui.
Puolessa välissä toimitusta lapset, vierailijat ja osa muustakin väestä poistui viereiseen rakennukseen, jossa oli ilmainen herkkuaamiainen tarjolla! Me vieraat saatiin otta ensiks ja sit lapset ja aikuiset. Vastassa oli nyyttikestimeiningillä tuotuja hedelmiä, kakkuja, voilepiä, keksejä, torttuja, guavaa, tähtihedelmiä ja suklaakakkua tarjolla! Myös tanssijapojat olivat saapuneet kirkkoon löysissä farkuissa ja olivat ensimmäisten joukossa ruokatarjoilun ääressä.
Jes...Ei kai tässä muuta tällä erää....Tuntuu et on saanut täyttymyksen näistä hienoimmista paikoista täällä. Ehkä loppuajan yritän päästä kulttuuriin enemmän sisälle, kokata vaikka yhdessä ruokaa cook-saarelaisittain tai jotain. Tehdä pikkutaidejuttuja:-)
Tässä yksinäinen kookospähkinä juurtumassa tälle saarelle. Niitä näkyy ajelehtimassa vedessä uusia rantoja etsimässä...
Haleja ja keväisiä päiviä teille sinne merten taa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti