Tulivuoria, amerikanrautoja

Ok, hold on guys, on taas tapahtunu niin paljon vikan kahden viikon aikana et huhhuijaa! Viime kirjoituksen matka jatkui vielä Hamner Springssin kylpyläkaupunkiin, josta tässä pari underwaterkuvaa pojista.


Sieltä jatkettiin Kaikouraan, jossa ajelin polkupyörällä kaupungin ympäristöä ja Pictoniin, jossa erottiin Federicosta, joka lähti viiniä valmistamaan läheiselle viinitilalle muutamaks kuukaudeks.

Sieltä otin lautan Wellingtoniin, jossa hengasin muutaman päivän saksalaisen Alexandran kanssa. Te Papa-museo oli ihan mahtava! Eläintieteellinen museo yhdistettynä kulttuurihistorialliseen ja heureka ja kaikkea jännää ihasteltavaks! Tässä valtava kalmari altaassa ihmeteltävänä! Sai seurata vierestä kun tiedemiehet tutkivat sitä. Katosta roikkui valtava valaan luuranko, outoja eläimiä oli tosi monta ja star wars-tyyppisiä pikkuhologrammihahmoja oli heijastettu tilaan kertomaan uuden-seelannin valloituksesta!

Tässä maorien temppelin sisältä.

Wellingtonissa käytiin Alexandran kanssa Embassy-teatterissa katsomassa Slumdog Millionaire! Teatteri oli sama missä oli Lord of the Rings- ensi-ilta! Penkeissä oli kutsuvieraiden nimet metallilaatoilla! Yritettiin tsekata missä olis istunut Orlando Bloom, mut teatteri oli vähän turhan iso! Tässä Alexandra Embassyn vessassa- koko teatteri oli Tosi fancy!

Ja sitten Mt Taranaki (aka Mt. Egmont). Se oli kaunis, niinkuin tulivuoren olla pitääkin. Talvella sillä on luminen huippu ja se näyttää japanin Fuji-vuoren kaksoisolennolta (jossa kuulemma kuvattiin joku Cruisen samuraileffakin!) Korkeutta oli 2518m.

Tapasin Martinin uudestaan Taranakilla ja kiivettiin yhdessä lounastamaan vuoren huipulle. Reilu 7h kiipeämiseen yhteensä meni. Ylöspäin tultaessa oltiin tuulensuojan puolella ja t-paitasillaan, mutta huipulle tultaessa lämpötila putosi muutamassa metrissä ainakin 10-15 astetta ja talvinen viima puhalsi luipun lumikentän yli. Mut silmiähivelevän kaunista sielä oli...

Tässä kiviliukua alaspäin! Sairaan hauskaa! Otin vauhtia käsillä ja liu-uin kengänpohjilla melkein kokonaan nämä muutamasata metriä, jossa oli irtosoraa (joka muuten oli v-mäistä tulla ylös kun joka kahta askelta kohden liukui yhden taaksepäin!)


Puun varjot liikkuu väärään suuntaan täällä eteläisellä pallonpuoliskolla!! Kun istuu puun alle ja yrittää täsmätä istumisen niin et on mahdollisimman kauan varjossa- ei hitto, aurinko liikkuu väärään suuntaan!!! Kreisiä! En eka meinannu uskoa silmiäni, kun tajusin sen!

Ja sitten Tongariro Alpine Crossing... Huh! Meille sattui ihan hullu keli sinne! Kaikkialla ympärillä paistoi aurinko ja ei ollut pilvenhattaraakaan ja sitten massiivinen pilvi oli jämähtänyt ylemmäs vuorten päälle ja peitti näkyvyyden melkein kokonaan!

Tässä trekin alusta. Jo tässä vaiheessa oltiin niin ylhäällä et bussista saamamme pipot ja yhdet hanskat (joita vuorottelimme) olivat tarpeen ja tuuli oli hyytävän kylmä!

Mt Ngaruhoe (aka Mt Doom ;-) Lord of the Rings-faneille...), jolle oltiin kovasti suunniteltu kiipeävämme, mut paikalle saavuttuamme tajuttiin et oltais lennetty rinteeltä alta aikayksikön. Ja näkyvyys oli myös ihan minimissään siellä. Juotiin teetä termarista sen juurella ennenkuin jatkettiin matkaa. Termospullot on paras keksintö ikinä!!!


Olin harmissani etten nähnyt kunnolla noita keskialueita, ne on niin uniikit! Onneks kuitenkin hetkittäin maisema avautui näkyville, ja sain ikuistettua ne sen puolen minuutin aikana ennenkuin pilviverho taas sulki ne syleilyynsä.


Tuuli oli yli 50km/h siellä ylhäällä ja se meinas siepata mukaansa monta kertaa! Mä jämähdin yhdessä kohtaa pitkäks aikaa maahan istumaan ennenkuin pystyin jatkamaan matkaa! Lämpötila näytti alempana majassa +23 astetta ja tuntuma tuulessa oli jotain -20! Huivi piti vetää nenän ja suun suojaksi niin et silmät oli vain näkyvissä! Sormet kohmettui ihan kokonaan jos ne otti taskusta pois (esim räpsäisemään valokuvan). Piikkistä jäähilettä ja hiekkaa iskeytyi naamaan ja kaikki peittyi kuuraan siellä ylhäällä! Vaatteistakin sai rapsia kuuraa pois tämän tästä.Toiselle puolelle vuoria tultaessa maisema taas avartui ja Taupo-järvi kimmelteli kauniina alla. Me kuljettiin loppumatka kauniita ruohokenttiä alas ylängöiltä ja lämpötila kohosi taas kesäiseksi.Tämän jälkeen matka jatkui liftaten Taupoon ja sieltä Coromandelin peninsulaan. Tässä kuva liftiltä...Lounas tien varressa!

Loppuaikojen liftailut oli aika sekopäisiä. Jämähdettiin Taurangaan pariks tunniks n. 30kg kantamustemme kanssa. Parin rekan kyydissä oltiin ja toyota hiacen peräkontissa, ja ennen pimeää löydettiin itsemme Whangamatasta, joka tuli ihan mustana hevosena kuvioihin, vaikka oltiin päätetty menevämme Whitiangaan. Oltiin aiemmin ihasteltu ohikiitäviä amerikanrautoja ja ihmetelty mihin ne on matkalla- mut Whangamataan tullessamme se selvisi kun tupsahdimme keskelle niiden vuotuista kokoontumista! Koko pikkukaupunki oli aivan täynnä pelkkiä amerikanrautoja, makkarakojuja ja leluautokauppaa.

Päätettiin jäädä sinne katsomaan seuraavan päivän kulkuetta ennen kuin jatkettiin matkaa. Illalla käytiin vilkaisemassa autojen kruisailua kaupungin keskustassa, kun kahden liikenneympyrän välissä kruisailtiin rinkiä ja näyttäydyttiin. Autoja myös pestiin antaumuksella ja maali oli uusittu vimpan päälle niin että autot kimaltelivat kilpaa! Tää oli selkeästi vuoden kohokohta alan harrastajille.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Whitiangaa yhden mahtavan asuntoautopariskunnan kyydissä! He ottivat meidät mukaan kiertämään rannikon hienouksia koko päiväksi. Ensin käytiin läheisessä Onemanassa, johon kaikki jenkkiautotkin ajoivat päiväks! Tapahtuma itsessään oli hurjan hauska, koko ranta oli kansoitettu noin parintuhannen auton verran. Koko väripaletti oli käytössä laidasta laitaan ja malleja oli enemmän kuin olin koskaan nähnyt.Tässä siitä muutama kuva.

Sen jälkeen hot water beach oli mahtava ylläri! (Sama mistä kiwiperhe oli aiemmin kertonut!) Laskuveden aikaan merenpohjasta kohoaa kuumaa vettä rannalle, jota kaivamalla saa tehtyä itselleen oman uima-altaan! Se oli ihan älyttömän hauskaa! Aallot sieppasivat välillä kaivamamme altaan ja siirryttiin vaan sitten seuraavaan hylättyyn...Siitä ei tullut valitettavasi otettuu yhtään kuvia, kun jätin kameran asuntoautoon!

Tässä vielä viimeisiä fiiliksiä! Tämä kuva on vikapäivänä ennen lentoa Rarotongalle, paluumatkalla Whitiangasta kohti Aucklandia, kun lähdin aamu-usvan aikaan matkaan...
ja tämä on mun nykyinen huone! Katto on n. 5m korkeudessa!

Makaan ensimmäistä yötä Cook-saarilla. Sirkat sirittää. Elämä muuttuu taas tietyiltä osin. Mukana kannettu vihreä australiasta kannettu ruokakassi taittuu nyt siististi rinkan pohjalle, jätin viimeiset riisit ja öljyt Whitiangan Cat's Pyjamas-hostelliin free food-sectioniin. Enää ei New Worldeja tarvitse bongata joka kaupungista (irtopähkinävalikoiman ja maissitarjousten perässä), vaan elämä muuttuu jälleen hedelmämehupainotteiseksi. Ja skootteri-tai polkupyörävetoiseksi... Ehkäpä saan vuokrattua mulle huomenna polkupyörän ja rullaan saarta ympäri niin et tiedän joka kolkan täältä! Hyttysmyrkkyä pitää taas alkaa käyttään, ettei dengue iske.

Lehmät ammuu, kesäinen vesisade ropisee ulkona. Maa tuoksuu. Miltähän tää näyttää huomenna?

Ja oi kyllä lakana on riittävä peite! ;-D

Merci. Gracias. Meitaki.