¡Hola Bolivia!

Ok, mä oon nyt niin suunnattoman täpinöissäni et melkein tärisen onnesta täällä La Pazissa. Siitä huolimatta et sydän hakkaa ilmanpaineen muututtua reippaasti(!) ja pyörryttää ja hengitys on raskasta ja univaje painaa päätä tyynyyn. Eikä asiaa kyllä auttanut lähtöillan glögijuhlat Santiagossa ihanien hostellinpitäjien Diegon ja Paton ja englantilaisten ja irlantilaisten ja saksalaisten tytsyjen ja poitsujen kaa...Eli valvoin sit puol kolmeen taksia oottaen ja kas nyt olen sitten perillä. (Yllä La Paz ja Chilen ja Bolivian raja.)

Mut siis nyt tunnen taas eläväni, kun lähtee vaan tosi ex-tempore ja kattoo mitä tapahtuu. Varasin pariks yöks hotellin just ennen lentoo yöllä, en ollut vilkaissutkaan La Pazin karttaa, vaihtokursseista ei ollu hajuukaan, eikä miten lentokentältä pääsee pois tai mitään. Rinkan pakkaus sujui rutiinilla hetki ennen lähtöö ja sitten napostelinkin jo aamiaista koneessa. Ja sit perillä hyppäsin vaan minibussiin, joka kalasteli matkan varrelta ihmisiä kyytiin ovi auki ja tyypit vaan hyppi sisään, vähän niinkuin Madagascarilla. Kaduilla tööttäillään ja ihmiset myy taas kaikkea iloisen kirjavassa katuhulinassa. Ja siis kaikki on ollu taas superystävällisiä! Jäin yhen tytön avustuksella sattumalta oikeassa paikassa pois (espanjaks ;->) ja kipitin katuja karnevaalinaamareisten ihmisten läpi hotellille ja tässä ja nyt. Ihanaa!

Loistavan pizzan kävin äsken syömässä ja pyykit jättämässä taas pesulaan. Nyt pitää vaan antaa kropan tottua tähän paineeseen. El Alto-lentokenttä on 4061m korkeudessa ja tää keskusta on n. 3600m, tosin täälläkin olen vähän ylemmillä rinteillä...

Tuun viettämään koko ajan täällä Bolivian Altiplanolla, ylängöillä, vaikka idässä olisi myös Bolivian Amazon, mutta kaikkea ei voi tehdä yhdellä kertaa... Hyvä syy palata takaisin, Chilen maisemista puhumattakaan! 

Aa, ja missä ollut, mitä tehnyt täs aiemmin...? Tätä ennen olin tosiaan Santiagossa viisi päivää, sain hyvän ensikosketuksen Etelä-Amerikkaan. Se oli varsin länsimainen kaupunki, tuli mieleen muistumia Tsekistä, Prahan laitakaupungista helmikuisena päivinä, ripaus Pariisia ja Espanjaa myös. Mutta länsimainen, kyllä. Länsimaisempi kuin oletin... Ja se vaikutti aika turvalliselta!

Ja tässä näkymiä San Christobalilta. Kaupungin keskellä on vuoria, joille voi kiivetä katsomaan auringonlaskua. Siellä on kyl aika massiivinen savusumu päällä, mutta auringonlaskunaikaan sekin on vaan hieno.

Ja musta pukeutuminen oli hämmästyttävän in. Hevarit rules ihan selvästi, sielläkin se tuntuu olevan aika mainstreamia, samoin kuin Suomessa! Enkä jollain tavoin chileläiset on Suomen sisarkansa täällä etelän kylmässä päässä. Musiikkiskene on kans kuulemma hyvissä voimissa, paljon uusia pikkubändejä, joita voi käydä tsekkaan! Diegollakin oli oma elektrobändi ja se oli kuvataiteilija...Ihan samanlaisia nää kaikki taide-ja designtyypit on ympäri maailmaa! Mahtavaa!

Olin olettanut et olis tosi vaikee saada kasvisruokaa täällä, mut ainakin toistaiseks se on ollu ok. Aina on jotain löytyny, jos ei ekasta tai tokasta ravintolasta niin sitten kolmannesta. Tosin tähän asti se on sitten ollut joko pizzaa, salaattia ja ranskalaisia tai täytetty kasvissämpylä guacamolella... (Ranskikset on "papas fritas", papas on Quechua-intiaanien nimi perunalle..) Mut katsotaan, en ole kuitenkaan läheskään ainut kasvissyöjä täällä, hostellissa oli jo monta mun lisäks. Tässä katunamia.

Tässä espanjanopiskelua! Pato piti meille parina iltana espanjankurssia, teetti kotitehtäviä ja kaikkee :-) 

Ja sitten Auckland. Siellä viivähdin muutaman päivän ennen Santiagoon tuloa. Siellä hoitelin juttuja, lähetin taas kopio-dvd:itä mun valokuvista kotiin ja kiertelin vähän kaupungilla. 

Niin, ja seurasin possuflunssahypetystäkin. Nöf nöf. Hetken sitä jo säikähti josko rajoja suljetaan etten pääse loppuihin maihini, mutta eipä sentään. Se taisi olla hetken kupla.

Olishan se ollu aika törkeen siistii jos kaikilla olis ollu hengityssuojaimet niinku leffoissa!!

Ekoina päivinä Uudessa-Seelannissa jotkut kyl jo hamstras apteekista hengityssuojia ja paikallislehdet kirkui otsikoita swine flu sitä ja tätä! Mutta parin päivän päästä radio-ohjelmissa jo tarjottiin kilpailujen voittajille possupaisteja palkinnoiks. Heh.

Lennoilla oli kyl jo tullessani Rarotongalta lippulappusia possuflunssasta ja Santiagossa joutui täyttään lapun ettei ollu mitään oireita. Se oli aika kuumottavaa kun kyl mul silloin oli flunssanalkuu ja maha kipee, ha, mut ei siihen mitään uskaltanu laittaa kun halus päästä mantereelle! Mut ohi se meni aika pian, hyvä hyvä.  

Auckland on varsin multikulturelli kaupunki. Majoituin hälyisään suureen hostelliin, ja huoneet muistutti enemmän tai vähemmän ruotsinlaivan hyttejä. Tai no eka oli ikkunaton koppi mut tää toinen jo parempi... 

Parina päivänä kävin lounastamassa korealaista ja thaikkuruokaa. Oli kiintoisaa ne oli pikaruokapaikkoja, aasialaista pikamättöä! Hyvää ja terveellistä, rouskuvia hyvinmaustettuja tofuja taskussa, sieniä ja papuista kastiketta. 

Tässä pari kuvaa kaupungilta. Tuli itseasiassa mieleen Providence, kun kierteli söpön yliopistoalueen lähistöllä.

Aijuu, suojatiet oli muuten aika suojattomia Santiagossa! Valot vaihtu aika napsahtaen ja autot ottaa jo lähtökirin- eli kun ne muutama hassu välähdys tulee liikennevaloissa niin kannattaa juosta pian tien yli! Uudessa-seelannissa oli muuten jännä erikoisuus, jota en oo nähny muualla- eli suojatien kaikki valot sytty yhtäaikaa ja risteyksen keskellä meni viistottain myös kaistat ruksimuotoon!

Jesh, mut nyt nukkumaan ja huomenna kaupunkia innoissaan kolumamaan!!! Ai kun oli sateenkaarenkirjavia busseja tossa ulkona!

Tiina

Ps. Aamulisäys: Hotelliaamiaisella oli iso kippo kokalehtii siinä murokulhon vieressä!! Hehehe. Siitä vaan teetä maustelemaan. ;-) Ja peitto koostui kuudesta peitosta, ihana 20cm superlämmin kuorrotus päällä. Me gusta!