Kaikki trooppiset myrskythän sisältää pyörteen, eikö niin? No, ilmeisesti tää on tavallista täällä, en ollu ainakaan kuullut et mikään cycloni liikkuisi nyt. Mut ainakin se oli pelottavin myrsky missä oon ikinä ollu! Ah hitto, mitä se on cycloni-kaudella sit?
Hyppäsin taxi-brousseen viime tiistaina Antananarivosta kohti Ankarafantsikaa, kymmenen tunnin bussimatkalle - ja jos olisin tienny mitä tuleman pitää olisin jättäny sen matkan väliin ja mennyt kiltisti tutkimaan toisia sademetsia saaren itaosissa. No, sinne nyt kuitenkin lähdin, aurinko paistoi täydeltä terältä ja mietin vaan et miten mun pakaralihakset kestää sen istumisen. Tumma seinämä pilviä tuli vastaan, jotka oli hienoja tietä vasten ja räpsin kuvia.
Sitten näkyi sadeseinämä, jonka takaa ei näkynyt mitään.
Tuuli alkoi ujeltaa auton ikkunoissa ja vinkui auton peltien läpi, vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli suljettu. Sitten se yltyi ihan tajuttomaks. Mielessä pyöri vaan et nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan hornan kattilalla! Silmät levähti selälleen ja adrenaliinitärinä seurasi. Seurasin katseellani kilometritolppia Mahajanga 404km -viuh viuuh viuuuuh- Mahajanga 403km - ja mietin et tornadot nostaa autoja, koska niiden alle jää ilmaa, ja toivoin, et täyteen ihmisiä ja matkatavaroita lastattu taxi-brousse olisi tarpeeksi painava ettei se lähtisi mukaan. Ajoimme juuri korkealla vuorilla ja molemmin puolin oli jyrkka pudotus... Pelkäsin pitää kameraa päällä, koska mietin vain et salama etsii sähköä, johon iskeä. Siten kaikista rankimmista hetkistä ei ole kuvia, koska pelkäsin salamoita.
Kun tuulee tarpeeksi kovaa niin maassa alkaa kulkea pilvimattoja, sade kulkee maan myötäisesti vaaleissa juovissa, hidastetusti. Se on pirun pelottavaa.
Hetki tämän kuvan jälkeen salama iski parin-kolmenkymmenen metrin päähän. Ja mä olin aika PANIIKISSA ja lamaantunut. Paitsi et istuin kuljettajan vieressä ja mun täytyi pyyhkiä kuljettajan huurtunutta tuulilasia liinalla vähän väliä.
Sitten myrsky lakkasi ja rauhoittui pitkäksi aikaa, melkein tunniksi. Sisälle tullessamme tajusin sen kammottavan asian, et toinen seinä olisi vielä ohitettava. Sisällä oli kaunista, ja ihan keskellä oli keltaisen valon keskellä pilvitorni, vähän rikkonainen, ei varsinaisesti mikään suppilo.
Tässä kuvia sisältä, päällämme oli koko ajan tuollainen pilvikatto.
Toinen seinämä tuli sitten n. 350km kohdalla, eli pyörteen täytyi olla ainakin 50km leveä, varmaan ylikin, mutta se ei THÄNK GOD ollu niin paha kuin eka. Taivas meni paljon tummemmaksi sukeltaessamme siihen, mut siellä ei salamoinut niin pahasti kuin ensimmäisessä rintamassa. Olimme myös alavammilla mailla silloin eli se ehkä vaikutti asiaan.
Tässä hetki myrskyn jälkeen, taivaalla leijui pilvihiutaleita.
Matka oli kaiken kaikkiaan pitkä, peffa tosiaan tuli kipeeks siitä istumisesta, huh, ja lopulta perillä puistossa olin ainut, joka jäi siinä pois. Muut jatkoivat vielä pari tuntia Mahajangaan. Pimeässä, jäämässä luonnonpuistoon keskelle ei mitään kello puoli kymmeneltä illalla, kun kaikki paikat on jo kiinni ja ihmiset nukkumassa oli vähän arveluttavaa. Mut no, onneks taxi-brousse tööttäili ja joku yövahti tuli päästämään mut huoneeseen. Heillä siis oli huone ja tilaa. Olin jo miettinyt et koputan jonkun ovelle ja pyydän päästä nukkumaan eteisen lattialle.
Nyt olen Mahajangassa, viehättävässä värikkäässä rannikkokaupungissa Mosambikin kanaalin varrella. Tunnelma on erilainen kuin aiemmissa paikoissa täällä, arabialainen jotenkin, ehkä afrikkalainen. Tai ainakin sellainen mielikuva mulla on niistä paikoista. Kuuntelin muutama päivä sitten lahjaksi saamani äänikirjan, Khaled Hoseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa", ( ihan loistava kirja muuten!) ja täällä on jotain samaa aistittavissa kuin kirjan Kabulissa. Täällä on moskeijoita, rukouskutsuja kuuluu ja vieressä on basaari. On ihana syödä aamiainen hotellin katolla ja katsella ihmisiä kaduilla. Mangokausi on alkanut ja eilenkin söin päivän mittaan ainakin kilon tuoreita mangoja!
Tässä tältä erää, ah, ja ehkä seuraavaksi saan koottua sademetsä- ym. kuvastoa! Ja ladattua niitä sitten paremman nettiyhteyden päästä. :-)
Kuulumisiin, huomenna sama reissu odotettavissa uudestaan, Antananarivoon. Mut tällä kertaa yritän saada ison bussin. Pliiiiiiis ei enää tuollaista myrskyä, EI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti