lauantai 29. marraskuuta 2008

Au revoir Madagascar!

Madagascar alapuolella tällä kertaa. On se vaan maaginen.

Kirjoitan tätä lentokoneessa ja yritän koota ajatuksia ennen seuraaviin paikkoihin siirtymistä! Tuntuu et matkani ensimmäinen vaihe on nyt kuopattu, ja seuraava aluillaan. Nyt kuukausi vietetty siellä ja on ollut muutama päivä aikaa sulatellakin kokemaansa.


Siellä on uskomaton luonto, mutta täytyy muistaa että se on myös kehitysmaa, jossa peruspäiväpalkka on kaksi euroa. Madagascarin presidentti on maan rikkain mies ja hyvin pieni eliitti omistaa lähes kaikki madagascarilaiset yritykset. Ja jos joku paikallinen yritys alkaa kasvamaan - presidentti ostaa sen tai jos tarjousta ei hyväksytä- verotus kiristetään juuri siltä teollisuuden alalta.

Katukuvassa hurahtelee landrovereita, hummereita ja muita tosi posh-maastureita zebu-kärryjen lomassa. Ja näkyipä välillä keski-ikäisiä miehiä ajamassa satasta sellaisilla yhdenistuttavilla uutuuttaankiiltävillä mönkijöillä isot kärpäslasit päässä niin että punainen pöly vain pöllysi!

Arvokiviä ja mineraaleja kaivetaan oikein olan takaa ympäri Madagascaria ja se on synnyttänyt jalokivikyliä, mm. Ilakakan Isalon lähellä. Jotain ehkä arvomaailmasta kertoo se, että suurimmassa, 10 000 Ariaryn setelissä on kaivinkoneita! Pienemmissä on Madagascarin uskomatonta luontoa. (Luonnonpuistot ovat kuitenkin asianmukaisesti suojeltuja ja niitä on paljon, onneksi.)

Maan poliisiviranomaiset ovat myös kiitettävästi läsnä. Kaupunkien rajoilla oli melkeinpä aina vartio maastopuvuissaan konekiväärein ja piikkimatoin varustettuna ja laittomat taksikuskit tippailivat tonnisia (tai päivän sanomalehden!) aina jouduttuaan pysäytetyksi. Multakin kysyttiin passi ja viisumi pari kertaa, hyvä että pidin niitä mukana. Tästä huolimatta yleisfiilis oli Madagascarilla turvallinen.

Oon tosi iloinen et pääsin rupatteleen siellä myös paikallisten kanssa, erityisesti yhen lääkäriopiskelija Michelin kanssa, joka oli ihan törkeen hauska tyyppi ja se kahdeksan tunnin taxi-brusseilu meni tosi nopeesti mun kertoessa mm. tuskafestareista (se tykkäs hevistä!) ja muista suomijutuista ja sen valottaessa mulle Madagascarin vaiheita ja eri heimojen tapoja, mm. Bara-heimon moniavioisuutta...

Madagascarilaiset lounasruokalat olivat myös mielenkiintoinen kokemus, jonka löysin vasta kunnolla puolessa välissä matkaa. Ruuan hinta oli 2000Ar eli jotain 85 senttii ja se on aina riisi+joku mättö. Taxi-brousset pysähty aina n. klo yksi aina sillä hetkellä kohdalle osuneeseen kylään ja pitivät puolen tunnin ruokatauon. Mättö tässä tapauksessa oli yleensä zebun lihaa/ kanaa ja kasvisversiossa tuoreita keitettyjä voisia herneitä liemessä tai jotain yksinkertaista kasvismuhennosta.

Ekan kerran ruokapaikassa ei ollut kasvisvaihtoehtoa, joten päädyin syömään riisiä. Suolalla maustettuna ja jotain kasvisten keitinlientä ruokajuomaksi. No vähän niinkuin teetä siis, mutta kyllä se keitinlientä oli. Mutta siis sitä kaikki joivat ja riisillähän siellä suurin osa väestöstä pääasiassa elää, kolmesti päivässä.

Läheisessä kylässä muuten oli juuri kolmipäiväinen kyläjuhla meneillään, kun yövyin Ankarafantsikassa. He olivat siirtämässä vainajan luita uuteen hautaan kolmen vuoden jälkeen ja olivat teurastaneet zebun, jota koko kylä yhdessä söi ja juhli! Laulua ja ilakointia kuului metsän takaa joka ilta!

Tässä viimefiilistelyjä Madagascarilta...Viimeisinä päivinä näin vielä tosi hienoja juttuja!


Tää näyttää levynkansilta ja taikamaalta. Mä oon myyty.


Niin kaunis on maa...


Ja välillä pelottavakin. Uutta myrskyä ei onneksi tullut enää vastaan palatessani Tanaan. Tajus ainakin et täällä etelässä nuo luonnonihmeet on eri luokkaa kuin pohjoisessa.

Ja tässä! Luulin et en vois oikeesti yllättyy jostain niin kuin yllätyin kun tajusin et edessä oli koski ja vesiputous- ja se kiilui ja kimmelteli punaisena!


Tässä sademetsäkuvia.

Ghibli-studion henkien kätkemästä sieniä, oi katsokaas!


Vaikka sademetsät on uskomattomia, ehkä mä kuitenkin oon enemmän kuivien ja karujen alueiden fani, saan niistä visuaalisesti enemmän kicksejä.

Tässä käärme piikkipuumetsässä!


Ja sitten vielä viime päivistäni Mauritiuksella. Asustelin samassa hotellissa kuin viimeksikin, järkkäilin siellä asioita ja kävin pienillä retkillä lähellä Mahebourgia.

Eilen oli superkiva päivä, vaikka olinkin hotellille saapuessni kuin uitettu koira käveltyäni sateessa pari kilsaa. Olin ihan fiilareissa merestä! Ajoin bussilla saaren eteläosaan, tuuliselle Le Gris Gris-rannalle ja ihailin tyrskyäviä aaltoja. Tässä pari kuvaa niistä:


Kävellessäni muuten huomasin et maassa kasvoi villinä kirsikkatomaatteja tienpenkassa muiden rikkaruohojen seassa- sairasta! Heh.

Jes, eipähän nyt muuta. Paljon on tulossa lentoja seuraavan kahden viikon aikana, huh, saa nähdä miten ne jaksaa. Mut sit onkin vuorossa piiitkä oleskelu Indonesiassa. Kauniita kelejä teille sinne ja ruisleipäää, nam!



Tiina


Peeäs. Vielä lopuksi madagascarilaisia katukeittiöherkkuja:

Voibanaani ja hapatetut chilivihannekset sitruunamehulla

-1 Kova ruokabanaani (onnistuu tavallisellakin, joskin voi olla vaikea saada pysymään kasassa) Helsingissä näitä myydään ainakin hakaniemen etnokaupoissa for sure!
-voita
-suolaa
Banaani grillataan kuumassa niin että se hiiltyy osittain rapsakaksi!

-porkkanaa
-kaalia
-sipulia
-jotain muutakin kasvista, ehkä lanttuu
-chili viipaloituna
-sitruunaa

Ja etsikää jostain hapankaalin ohje ja tehkää nää siten (menee varmaan pari-kolme päivää hapattaessa, en oo kokeillu ite viel) + lisätkää ehdottomasti nuo chilit ja sitruuna. Leikatkaa kaikki ohueksi raasteeksi....
Ai et tuo oli hyvää!Tietty maku on vielä parempi kun sen saa kuumana ja sanomalehteen kääräistynä mukaan niinkuin hotdogin....

pps. Lähetän tämän nyt saavuttuani Johannesburgiin. Ihan kuin olis jenkkeihin tullu! Moottoriteillä huristellaan ainakin 120km/h ja ohitettiin eilen valtava casino, joka musta näytti las vegasin ja pietarin risteytykseltä (joskaan siis vegasissa en oo ollu..) Pienimuotoinen kulttuurishokki ranskankielisten saarimaiden jälkeen kattoon isoista telkuista nuorta Freddie Mercuryä musiikkitelkkarista satelliittikanavilta!

ppps. Savanna-siideri on hyvää ja übercool!

pppps. Mä en saanu malariaa.

2 kommenttia: